Työmatkapyöräily on vaatinut viime päivinä hyviä reisilihaksia ja vilkasta ääreisverenkiertoa. Pyöräni muistuttaa ajo-ominaisuuksiltaan Wartburg-merkkistä henkilöautoa, niin jähmeä se on. Wartburgissa on sentään moottori. Jopa tamperelaisen tehtaan savu on viime päivinä jähmettynyt taivaalla roikkuvaksi patsaaksi. Kotonakin paleltaa, mutta työpaikan kahvihuoneen mittari näyttää 25 astetta.
Olen lähdössä ystävän kanssa Pietariin huhtikuussa. Viisumia hakeakseen on tilattava hotellista kutsu, jonka saadakseen pitää skannata passin ensimmäinen sivu. Viisumia varten on oltava todistus matkavakuutuksesta. Siinä näköjään mainitaan, että vakuutus korvaa hautauksen Venäjän maalle tai kalmon kohtuuhintaisen kuljetuksen kotiin. Pitäisi vielä hankkia tuore passikuva. Junaliput on, ostin oikein rautatieasemalta (siihenkin tarvittiin passi). Onneksi, sillä virkailija teki töitä melko pitkään, ennenkuin liput olivat käsissäni.
Äitini on innokas sisustaja ja vaihtaa huonekalujen paikkoja tiheään (nyt vanhemmiten vähemmän). Nick Cave väitti dokumentissa (löytyy Areenasta) erään aviomiehen naulanneen huonekalut lattiaan kyllästyttyään niiden jatkuvaan siirtelyyn. Jotkut käyttävät kyseisestä toiminnasta kivaa sanaa rymsteeraus ja toiset möbleeraavat. Caven teorian mukaan rymsteeraukseen purkautuu naisia pakahduttava toteutumaton luovuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti