perjantai 25. tammikuuta 2019

Pöytä

Olen istunut pari päivää alani vuosikokouksessa. Kuulin paljon sellaistakin, josta ei ole välitöntä hyötyä työni kannalta. "Tarpeettomalle" informaatiolle on hyvä silloin tällöin altistua.  Näin piirroksia soluista, jotka tunnistin kuvateksteistä tai luennoitsijan puheesta. Nuolia sinne tänne. Kukapa tietää vaikka niistä nuolista saattaa joku joskus löytää potentiaalisen hoitokeinon johonkin sairauteen. Ja kun tieto käy uuvuttavaksi, niin onneksi voi lukea sähköpostit tai käväistä Instassa.

Tauoilla joimme kahvia. Tarjolla oli karkkeja (myös suosikkejani liitulakuja) suurissa lasipurkeissa, mutta niitä varten ei ikävä kyllä ollut saatavilla pusseja. Makeisia olisi kuulemma voinut rohmuta muovimukeihin, mutta miten sellainen kuljetetaan kotiin viikonlopun karkkipäivää varten? Tampereen kokous tullaan muistamaan karkkipöydästä!

Torstain illallisella minut oli jostain syystä sijoitettu pöytään, jossa luki kutsuvieraat. Olin valittu, enkä ymmärrä miksi. No se on kovin suhteellista. Kaikkia pöytiä peittivät samanlaiset valkoiset pöytäliinat, niille oli katettu yhtäläiset astiat ja kaikille kannettiin yhtä suuret ruoka-annokset.  Seura oli kivaa, mutta olisihan voinut käydä huonostikin ja viereen olisi voinut istua joku, jonka kanssa ei olisi löytynyt muuta puhuttavaa kuin "Miten monta potilasta teillä katsotaan päivässä?"



2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tuollaiseksiko toiminta on mennyt nykyisessä työelämässä, että kun kokouksissa aihe muuttuu vähemmän kiinnostavaksi, niin on ok, jos rupeaa omia härpäkkeitään hipelöimään?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ei se ole ok, mutta voihan sitä vaivihkaa lukaista sähköpostit. Pitää ne jossain vaiheessa kuitenkin lukea.