Olen käynyt pariin otteeseen läpi Kuuran ja isomummon taittovedokset. Olen miettinyt muun muassa syödäänkö jugurttia, jogurttia vai jukurttia.
Saan tänään loppuun Ali Smithin loistavan vuodenaikasarjan: Syksy, Talvi, Kevät ja Kesä. Vuodenaikaromaaneissa leikitään sanoilla ja kielellä. Kirjat kertovat brexitin ajan Englannista ja maahanmuuttajien kohtelusta. Ihmisistä, joiden tiet risteävät. Romaanit on suomentanut taitava Kristiina Drews. Suomentajalle voisi antaa näistä jonkun palkinnon. On haikeaa jättää Ali Smith.
Koska kinttunit on kipeä, olen pakollisessa lenkkikiellossa. Lähdin siis uimahalliin. Uimahallikäynti helpotti nykytouhun aiheuttamaa levottomuutta. Tutkitustikin liikunta auttaa alakuloon. Minusta maailma on nyt sellainen, etten oikein löydä mitään syytä hurrata.
Peruin Saarenmaan matkan jalkateräongelmieni vuoksi.
Pääsin eilen kiirevastaanotolle ja sieltä suoraan röntgeniin. Näytin kerran eräälle potilaalle hänen nivelkuviaan, ja sanoin niitä kauniiksi, ja se huvitti häntä. Katsoin omat kuvani myös itse, ja niveleni ovat totisesti kauniit. Kenties kauneinta mitä minussa on.
Tein ilmoituksen vakuutusyhtiöön, etten pysty lähtemään matkalle ja korvauspäätös tuli parissa tunnissa. Rahalliset vaatimukseni olivat minimaaliset siihen nähden mitä olen vakuutusyhtiölle viimeisen parinkymmenen vuoden mittaan maksanut.
Luin Pekka Kytömäen runokokoelman Historian pienmiehiä (ihana kirjan nimi!). Kytömäki on kirjoittanut aiemmin mm. palidromirunoja. Pienmiehissä ei käytetä palindromimuotoa. Runot ovat melko arkisia, pieniä ja aforistisia. Niistä selviää ilman googlea. Suosittelen Kytömäen runoja lukijoille, jotka pelkäävät runoja. Nämä eivät pure.
En kopioi runoja tekijänoikeussyistä, mutta nappasin yhden runon keskeltä tähän aamuun osuvan ajatuksen: "Kirja ei kuluta vaan lataa akkuja".
4 kommenttia:
Historian pienmiehiä -kokoelmassa on pari hyvää mietelmää tai runoa kirjasta ja lukemisesta.
Itse olen kyllä lainannut kirjapostauksessa kokonaisen runonkin, jos on lyhyt ajatellen, että kirjan mainostamistahan se on. Eri asia jos lainaa muussa yhteydessä ja vielä mainitsematta tekijää.
Mulle sanottiin joskus korvakäytäviäni kertakaikkiaan "oppikirjamaisiksi" ja muistaakseni juuri kauniiksi. Tämä aiheutti huvitusta, samoin jo lapsena hyvin usein kuulemani "kauniit silmät", joo totta, mutta mitään niillä ei nähnyt:) Kunnia nivelillesi. Iso merkitys meille kaikille että joku kehuu kauniiksi. Arvvaamattoman iso ja tärkeä merkitys. Edesmennyt ismummo iloitsi, kun oli sanottu verenpaineen olevan kuin nuorella tytöllä
Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta löytyi vastaus pohdiskeluusi - "Jogurtti, joka voidaan suomessa kirjoittaa nykyisin myös muodoissa jugurtti tai jukurtti, on lähtöisin turkin kielestä."
Sorvatar: Kehu tuntuu aina kivalta, vaikka kyse olisi korvakäytävistä.
Anonyymi: Katsoinkin jugurtin sieltä, kässärissä se oli kirjoitettu kahdella eri tavalla. Yksi taitaa riittää.
Lähetä kommentti