Olen lähdössä joskus kuun lopulla Saarenmaalle ja muistan taas miten vaivalloista matkustaminen on: hotellivarauksia, matkustajien eriparisia toiveita, bussimatkojen, juna- ja laivalippujen ostamista, yhteensopimattomia aikatauluja ja varhaisia aamuherätyksiä. Ja nyt vasta kootaan matkaa.
Matkustaminen kyseiselle saarelle on helppoa, kun sitä vertaa Joadin vuokraviljelijäperheen matkaan kohti Kaliforniaa. Reissulla haudataan sukulaisia, nähdään nälkää, on kuuma, ei ole peseytymismahdollisuuksia, ei rahaa, auto hajoaa, tiellä kohdataan sekä ystävällisyyttä että vihaa. John Steinbeck kertoo vaivalloisesta matkasta romaanissaan Vihan hedelmät vuodelta 1939. Olen kirjan puolivälissä ja on vihdoin päästy perille. Romaanin matkustavaisista tulivat mieleen nykyajan pakolaiset. Ihailen Steinbeckin kykyä ymmärtää ihmisiä ja liikuttaa lukijaa.
En tiennyt, että kirjasta on kaksi suomennosta, Alex Matsonin (luen sattumalta sitä) ja uudempi Raimo Salmisen käännös. Molemmat suomentajat ovat Tampereelta. Alex Matsonin elämäkerta Elää kokea ymmärtää -Alex Matsonin elämä, julkaistiin tänä vuonna (en ole sitä lukenut). Elämäkerran on kirjoittanut Yrjö Varpio. Muistelen, että Matson on testamentannut Sanasto-korvauksensa Pirkkalaiskirjailijoille.
En ole huomannut suomennoksessa mitään vikaa, ainoa mikä ihmetyttää on se, että kirjassa syödään sivulihaa. Kai se on sitä samaa siansivua, josta tehdään pekonia.
Olen kuunnellut Louis Therouxin podcastia, viimeisimmässä jaksossa haastatellaan kirjailija, koomikko ja käsikirjoittaja Ben Eltonia. Podcastissa Elton sanoi, että ihmiset aistivat, kun joku haluaa olla oikein pidetty, eivätkä tykkää siitä. Siksi John Lennon on suositumpi kuin Paul McCartney.
3 kommenttia:
Olisiko tuo syy Lennonin suosioon, voi ollakin. Ainakin hän oli älykkö ja aktivisti etc kun McCartney on pitäytynyt musiikin tekemisessä. Ja kuoli ennen aikojaan, sekin valitettavasti selittää suosiota.
Varsinkin vanhemmissa suomennoksissa on usein sanoja, jotka pistävät silmään kuin ampiaiset. Simone de Beauvoirin Mandariineissa oli sana ekivokki, jota käytettiin kuin se olisi suomea. Viimeksi lukemassani Vaikkapa unta oli toistuvasti käytetty ilmausta siiheksi. Tarkoittaen siihen asti kunnes. Onhan se ihan näppärästi keksitty.
Ben Elton ei ole kyllä itse kovinkaan hauska, ainakaan romaanikirjailijana. Steinbeck nokittaa Eltonin 6 - 0.
(No, "Vihan hedelmät" ei tosin ole hauska - eikähän sen ole tarkoituskaan olla, vaikka kertoja suhtautuukin henkilöihinsä myös tietyllä huumorilla.)
Leena Laurila: Meillä oli lukupiirikirjana Laxnessin Salka Valka ja siinä toisesta suomennoksesta peräti puuttui osia romaanista.
Anonyymi: En ole lukenut Ben Eltonin tuotantoa, hän on ilmeisesti hyvä käsikirjoittaja ja tehnyt televisiosarjoja. Ei varmaankaan pärjää Steinbeckille.
Lähetä kommentti