Lauri Maijalan Q-teatterille kirjoittama ja ohjaama The Pimpsons esitettiin eilen Työviksen suurella näyttämöllä Tampereen teatterikesässä. Maijala on ottanut näytelmänsä visuaalisen ilmeen, henkilöt ja taustat Simpsoneilta ja siirtänyt tyypit aikaan, jolloin lapset ovat jo nelikymppisiä. Näytelmän nimeksi piti varmaan valita The Pimpsons ihan tekijänoikeussyistäkin.
Valmiiden hahmojen kautta voidaan käsitellä traagisiakin asioita niin, ettei aina tiedä onko sopivaa nauraa vai pitäisikö nyt jo itkeä. Pohdin, minkälainen näytelmä olisi ollut ilman animaatiotaustaa. Erilainen ainakin. Turha sitä on miettiä, sillä pidin Pimpsoneista juuri tällaisena.
Näytelmä on lavastettu tutun animaatiosarjan väreillä ja Pimpsonien omakotitalon ikkunasta näkyy voimala, jonka piipuista nousee (myrkyllinen?) savu. Lapset Brt Pimpson ja Ilsa Pimpson ovat tulossa pitkästä aikaa vanhempiensa Magren ja Homren luo joulua viettämään. Kun homma etenee, alkavat perheen kipeät salaisuudet paljastua.
The Pimpsons alkaa vähän verkkaisesti, mutta ensimmäinen puoliaika päättyy jo sellaiseen cliffhangeriin, että ihmettelen miten vieressäni istunut katsoja saattoi poistua väliajalla. Ehkä hän sairastui. Toinen puoliaika onkin melkoista tykitystä. Suomen kuvalehden kritiikissä kirjoitettiinkin "hervottomasta murhenäytelmästä".
Äiti Magren hiukset muodostavat asianmukaisen korkean violetin tötterön, joka pakottaa hänet painamaan päänsä oviaukoista kulkiessaan. Isä Homre taas pääsee huimaan tanssiin, kun häntä uhkaa tukehtuminen, samalla kun Brt ja Ilsa etsivät puhelimesta Youtube-videota Heimlichin otteesta. Loppua kohti näytelmä etenee karnevalistiseksi itsetuhoksi. En paljasta näytelmän loppua, mutta mietin miksi siitä oli tehty juuri sellainen kuin oli.
Ria Katajan Magre oli mainio. Eero Ritala Homrena oli niin maskeerattu, että oli pakko googlata, miltä näyttelijä oikeasti näyttikään. Homre oli depressiivinen hahmo. Lotta Kaihua Brtin roolissa keskittyi paljolti miehisiin eleisiin ja Satu Tuuli Karhun Ilsa tuntui ehkä eniten oikealta ihmiseltä. Kaikki tyypit olivat pakosti jossain määrin karikatyyrejä.
Hieno aloitus Tampereen teatterikesälle. Lahden teatterielämä alkoi kiinnostaa, siirtyyhän Lauri Maijala ensi vuoden alusta Lahden kaupunginteatterin johtajaksi.
Kuva: Pate Pesonius, Tampereen teatterikesä
Ai niin, liput on saatu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti