Eilen ennen Tuntemattoman sotilaan esitystä jaettiin katsojille lappua, jossa näytelmän ohjannut ja dramatisoinut Juha Mantere perustelee, miksi hänen piti tehdä vielä yksi versio Väinö Linnan Tuntemattomasta.
Väinö Linna on ollut hänen isälleen pyhä, Mantere kirjoittaa. Linna on maailmanluokan kirjailija, mutta elokuvat eivät ole saman tason elokuvia. Romaanissa maailmankuvaltaan vastakkaiset miehet joutuvat toimimaan yhdessä suuremman päämäärän hyväksi. Yksilö on pakotettu uhrautumaan yhteisön puolesta, kun taas nykyisin korostetaan individualismia ja kuluttamista. Linna katsoo lämmöllä sekä suomalaisia että venäläisiä sotilaita. Kirjailija tuntee empatiaa henkilöitään kohtaan. Kaiken lisäksi Tuntematonta ei ole hirveästi teatterissa nähty. Kukaan ei ihmettele, jos joku tekee taas uuden version Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta.
Luin Hesarin haastattelusta, että Mantere on kasvanut lapsuutensa harrastajateatterin lavalla ja kulisseissa. Kaikki tehtiin innolla ja itse ja sitä samaa on tässä teatteri Vanhan Jukon ja Turun kaupunginteatterin yhteisproduktiossa. Tekemisen vimma välittyy katsomoon.
Linnan romaanista poimituissa kohtauksissa tunnelmat vaihtuvat humoristisista traagisiin. Mieleeni jäi muun muassa pelokas Riitaoja, jonka kohtalo toi mieleeni kaikki koulukiusatut. Omien sotilaiden ja venäläisen vangin ampuminen. Se ikoninen hetki, kun Lehto seisoo horjumattomana "kovennettua", kun viholliskoneet lähestyvät. Mannerheimin syntymäpäivät. Ihmishuutokauppa Petroskoin torilla. Kohtaus, jossa sotilas istuu jäävedessä sinkkivannassa. Saksalaisen sotilaan kalsariposeeraus. Hetki, jolloin tajuaa, että harmonilla soitettu melodia on Kikan Sukkula venukseen. Ja niin edelleen.
Näytelmällä on oma soittolista! Kovaääninen musiikki, tiukka fyysisyys, itsensä haastaminen ja yhdessä tekeminen kuuluvat olennaisesti esitykseen. Lavasteet vaikuttavat itsetehdyiltä, eikä pyritä mihinkään autenttiseen sotaromppeeseen. Jääkiekkomailat toimivat kivääreinä.
Näyttelijöitä on neljä, Annika Hartikka, Minja Koski, Olli Riipinen ja Esa-Matti Smolander ja kaikki tekevät kaikkea ja millä energialla.
Kun istuin lauantaina teatterikatsomossa, vieressäni istui toimittaja, joka sanoi nähneensä juuri tämän Tuntemattoman kolme kertaa, mutta kertovansa yleensä kaikille vain kahdesta esityksestä, koska tämä fanitus vähän hävetti häntä. Esityksestä tulivat mieleen nuoruuden katsomiskokemukset. Silloin ajateltiin, että laitosteatteri on automaattisesti taantumuksellinen pulju ja pienet puoliksi harrastajien tekemät esitykset olivat sitä oikeaa teatteria. Esityksestä välittyi harrastajateatterivimma ammattitaidolla tehtynä.
Kuva: Mikko Kelloniemi
Lippu saatu
2 kommenttia:
Ihan näin kannustukseksi voin tiedottaa, että olen lukenut tarkasti blogisti H.n viimeaikaisia tekstejä. Ajattelin että sanon tuon vaikka en ole mitään tähdellisempää keksinyt kommentoida.
Jokin tuttuuden häivähdys sai nyt tarttumaan kynään, kun Tuntematon, Nokia, ja Tsehov ovat kaikki koettuja.
Kiitos kannustuksesta!
Lähetä kommentti