Nukuttuani kotvasen, jatkan sekavia höpinöitäni Glasgowin retkeltä. Luennoitsijat ja taksikuskit puhuivat siellä tyystin eri kieltä. Taksikuskien kieltä oli välillä vaikea tulkita leveän aksentin vuoksi, sliipattujen Oxford kasvattien kieli välillä vilisi genetiikkaa ja erilaisia soluja ja sytokiineja. Kunnialuennot olivat hienoja, kypsää ja loppuun asti mietittyä tekstiä. Niissä luennoitsijat kertoivat myös harrastuksistaan, eräs mies puhui geologiasta ja tähtitieteestä ja lopussa lausui Wordworthyn runon, jota en löytänyt, tässä pieni ote toisesta runosta:
I wandered lonely as a cloud
That floats on high o'er vales and hills,
When all at once I saw a crowd,
A host, of golden daffodils;
Beside the lake, beneath the trees,
Fluttering and dancing in the breeze.
Kongressi-illallinen järjestettiin vanhassa kirkossa, josta on tehty viihtyisä ravintola. Tarjolla oli tietysti haggista, joka valmistetaan perinteisesti lampaan mahalaukussa ja joka muistuttaa pippuroitua maksalaatikkoa (ei kuitenkaan makeutta, eikä rusinoita). Lisänä tarjottiin viskillä maustettua kermakastiketta ja jonkinlaista perunalootaa. Loppuillasta esiintyi nuori bändi, joka soitti modernisti kansanmusiikkia, Jäykät brittikollegat villiintyivät tanssimaan kansantansseja.
Viimeisenä iltana katsoimme jalkapalloa. Edellinen kokemus pallon potkimisen seuraamisesta on jostain 70-luvulta, jolloin pelasivat KUPS ja KPT. En muista kumpi voitti. Tylsää touhua. Nyt pelasivat Celtic ja ST Johnstone. Ottelua seurasi vaivaiset 40 000 katsojaa, sillä Celtic oli jo voittanut sarjan. Vaikka en jalkapallosta juuri välitä, kokemus oli vaikuttava. Celtic voitti 1-0. Tauon jälkeen meni pitkään ennenkuin huomasin, että joukkueet olivat vaihtaneet paikkoja. Jälkeenpäin joimme oluet läheisessä pubissa. Ravintolassa oli erikseen baaritiskin puoli ja lounge. Lounge tuntui suurelliselta nimeltä, sillä paikka oli erittäin vaatimaton, sekä baarimikolla, että asiakkailla oli punaiset nenät ja leveä puheenparsi.
Jalkapallo-ottelussa aika kävi välillä pitkäksi, joten löysin kamearastani lähes sata kuvaa jalkapallokentästä.
2 kommenttia:
Itse fanitan KUPS:ia vieläkin, vaikka en ole asunut Kuopiossa enää 30 vuoteen :)
Kyllä sun kelpaa. Me maan matoset voidaan vaan haaveilla noin jännistä kongresseista ja matkoista eri puolilla maailmaa. Taisi Illimaarilla käydä tuuri. Melkein kuin PanAm-sarjasta...
Mutta, voi elämä Tampereellakin olla aika jännää. Kun pääset eteenpäin siinä "Siinä näkijä missä tekijä" kirjassa niin huomaa miten sodan aikana pelattiin aika kovaa peliä myös näillä tanhuvilla.
Lähetä kommentti