tiistai 8. toukokuuta 2012

Motivoiva aamu

Istun outoon aikaan koneen äärellä. Menen lääkäriin kello 8.30 ja vasta sitten töihin. Olisin voinut siis nukkua myöhempään,  varsinkin kun saavuin kotiin puolilta öin. Kirjoitusmotivaationi on kadoksissa, eikä sitä tunnu löytyvän sohvan alta, eikä komeroista, jonne kaiken romun piilotan. Syynä ovat kirjoituskilpailut, joihin osallistuin, eikä menestystä irronnut tälläkään kertaa. Eikö jonkinlaisella älyllä varustettu ihminen vaihtaisi kirjoittamista liikuntaan tai vaikkapa raapustaisi tieteellisiä artikkeleita ihan tosissaan. Kun on tyhmä niin on pakko paukuttaa päätään seinään ja alakuloistua.

Lensin parin viikon sisään toista kertaa väliä Helsinki Amsterdam. KLM:n koneessa tarjottiin kaksi leipäpalaa, toinen oli hieman tummempi ja toinen vaaleampi, Finnairilta sai kolmioleivän. KLM ilahdutti pienellä muoviviinipullolla, Finnairilla se olisi maksanut viisi euroa.

Vietin vuorokauden lentokenttähotellissa. Huoneeseeni oli pedattu parisänky ja vuodesohva. Hotellin aulassa parveili joukko japanilaisia ja odotin muutaman heistä majoittuvan kanssani samaan huoneeseen, heillä oli kuitenkin ilmaesesti omat hotellihuoneet. Opettelimme motivoivaa potilaan haastattelua. Potilaalle ei siis sanotakaan "Lopeta idiootti tuo tupakan röyhyttäminen" vaan "Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia tupakoinnissasi näet?". Hollantilainen opettaja kertoi opettaneensa nepalilaisia ja ihmetelleensä pitkiä hiljaisia taukoja, kehoitin häntä tulemaan Suomeen.  Nyt ryhmässämme oli useita eri kansallisuuksia.

Nyt motivoidun lähtemään liikenteeseen. Aion ainakin tämän päivän surra lahjattomuuttani.

14 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Pöh, kirjoituskilpailuissa menestymättä jääminen ei tarkoita lahjattomuutta. Terhakkaa tiistaita!

jarna kirjoitti...

Minunkin kyllä kannattaisi kanavoida ihan kaikki energiani opintoihin, joissa olen jo kalkkiviivoilla, mutta kun ei. Motivaatio lienee samassa hukkapiilossa jossa sinunkin =(

Arja Uusitalo kirjoitti...

Pitää olla hyvä häviäjä. Minä olen henkilökohtaisesti saanut harjoitella sitä ja sekin on ihan hyvä laji. Mitä tekee, pitää tehdä hyvin.

Tottakai jatkat vaan seuraavaan kirjoituskilpailuun ja voitat tai häviät, olet voittanut kun olet osallistunut.

Anonyymi kirjoitti...

Olet väärinymmärretty kirjailija! Onneksi arvoasi ei ymmärretä postuumisti, vaan sinulla on sankka joukko lukijafaneja jo nyt.

Aurinkoista päivää!
Kannustaa Minna

Kirsti Ellilä kirjoitti...

Täällä onkin jo monta kannustavaa kommenttia. Piti vain sanoa, että ehkä kannattaisi surra mieluummin lahjattomia kirjoituskilpailijen tuomareita, niin minä aina teen!

Partapappa kirjoitti...

Äh, tollassesta kannata harmistuu. Ota rennosti vaa.
Mukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Anonyymi kirjoitti...

Minusta ainoa järkevä tapa osallistua kirjoituskilpailuihin on heittää teksti sisään ja unohtaa koko asia. Siellä on useasta erilaisesta, erityyppisestä ihmisestä koostuva raati, jotka keskustellen tekevät kompromissin voittajasta. Joku saattoi tykätä tekstistäsi aivan helvetisti, mutta se ei silti voittanut, koska joku muu ei saanut siitä mitään irti. Tämä on inhimillistä ja tavallista ja kuuluu kirjoittamiseen ja lukemiseen. Se, että et menesty jossain kilpailussa (tai vaikket menestyisi missään kilpailussa) ei kerro sinusta kirjoittajana yhtikäs mitään. Tärkeintä on päästä pettymyksestä nopeasti yli ja jatkaa kirjoittamista. Mitä kisoista, kun täällä jatkuvasti näet, että ihmiset saavat teksteistäsi innoitusta ja iloa, minäkin.

Kaunista kevättä ja keveää mieltä toivottaa,
Anne M.

Minerva kirjoitti...

Ehkä eräskin raadin jäsen näki, että olet jo taiteilija. Vain tällaisilla tasapaksuilla taiteettomilla ihmisillä on mahdollisuus sijoittua!

Anonyymi kirjoitti...

Minä ainakin pidän itseironisesta ja konstailemattomasta tyylistäsi kommentoida elämänilmiöitä. Ehkä pieni osa kuuluu myös Kertulle..

Heidi kirjoitti...

Kiitokset kannustuksestanne, vaikka purkaukseni oli lapsellinen. En saanut sitä mitä tahdoin. Alkuun en haaveillut mistään ja unohdin kilpailun, sitten aloin asettaa haavettani kunniakirjan tasolle. Ihan oikein minulle. En ole koskaan kuvitellutkaan olevani taiteilija, enemmän sellainen raapustelija, joka toivoo huvittavansa ihmisiä.

Minerva: et kai kettuile minulle? Olen tiennyt jo kolme vuotta, että olet taitelija (niin kauan olen tekstejäsi lukenut). Palkintoja olet saanut ihan ansiosta.

Minerva kirjoitti...

Ei se kettuilua ole, minä en kyllä pidä itseäni millään tavalla taiteilijana. Kirjoittamisesta silti kyllä pidän, mutten usko että kirjoittavan tai luovan ihmisen pitäisi edustaa jotain taiteilijamyyttiä. Tai en minä ainakaan halua sellaista edustaa, ihan tavallinen taiteeton pulliainen on minusta aivan yhtä hyvä lähtökohta kirjoittamiseen.

Vaikka ei kai tämä varsinaisesti edes liittynyt tähän postaukseen, muuta kuin siihen tuomaristoon. Minulla on nyt vain pieni taitelija-angsti selvästikin meneillään.

Heidi kirjoitti...

En tarkoittanut,että olisit mikään the taiteilija, joka kapakassa kehuu saavutuksillaan. Olet vain (älyttömän) hyvä kirjoittaja. Olen ehkä hieman väsynyt, sillä minua alkoi äsken tuo kommenttisi itkettää. Taidan olla loman tarpeessa tai jonkun pehmustetun suljetun, äänieristetyn tilan, jossa ei olisi kaikenlaisia ratkaistavia ongelmia. Voisin viettää siellä alkuun vaikka kuukauden.

Minerva kirjoitti...

Taidan olla saman paikan tarpeessa itsekin. Sellaisen mielellään, missä saisi nukkua tai makoilla niin kauan kuin haluaa, keskeytyksettä.

Olen pahoillani, jos kommenttini pahoitti mielesi, ei se sellaiseksi ollut tarkoitettu. Minua nyt ärsyttää tämä kilpailu eräästä syystä, vaikken oikein tiedä että miksi.

Kaisa kirjoitti...

Voi, motivoiva haastattelu, sen kun osaisi. Olen törmännyt myös termiin voimaannuttaminen.

Tunnistan myös vastareaktion: joku yrittää markkinoida minulle lääkettä ja kysyy "mitä vastaavia hyviä kokemuksia sinulla on tästä?"

Tekee mieli vetää lippalakki silmille, vajota tuoliin ja tupista "mulla mitää kokemuksia oo." Miksen tee niin? Miksi vain hymyilen penseästi?

Sinua on kiva lukea.