lauantai 19. toukokuuta 2012

Hedonistin elämää

Katson lautasella makaavaa perunaa kuin myrkkykapselia. Peruna on suomalaisten perusravintoa, sitä syötiin päivittäin  silloin kun kaikki vielä olivat laihoja. Vanhoissa luokkakuvissa tuijottaa lattiaan pitkien rasvaisten otsatukkien takaa suorastaan nälkiintyneen näköinen joukko. En usko, että lihomisessa on kyse perunasta vaan kaiken liian helposta saatavuudesta ja siitä, että kielemme on tottunut rasvaisen, suolaisen ja makean liittoon.En ollut vielä parikymppisenä käynyt hampurilaisravintolassa. Saimme ystäväni Sarin kanssa rahaa kukkien myymisestä ja poljimme vaihteettomilla polkupyörillämme kymmenen kilometria Kuopion keskustaan. Suuntasimme nakkikioskille ja ostimme kuusi Hot dogia. Yhden tosin kerrallaan. Nautimme syntisen valkoisesta sämpylästä, höyrytetystä nakista ja urbaanista savolaisympäristöstä. Olisin voinut syödä niitä vaikka enemmän. Kun rahat loppuivat, poljimme takaisin kotiin.

Lähelläni Hämeenpuistossa on pari päivää toiminut ruokatori ranskalaisine ja italialaisine herkkuineen. Patonkia en ole vielä viitsinyt jonottaa. Ostin eilen kimpaleen jotain vaaleaa, tahmaista, pähkinäistä  ja hampaisiin tarttuvaa. Pieni pala maksoi 10 euroa, ei sitä kyllä paljon voisi syödäkään. Tänään Tampereelle avautuu pop-up (meniköhän oikein) ravintoloita.Ihanaa elää hedonistista elämää.

Hesarin NYT liitteessä haastatellaan Matti Apusta. Vaikka olen lähes kaikesta hänen kanssaan eri mieltä, niin ihailen miehen terävää älyä. Hän kiehtoo ja pelottaa minua. Jos joutuisin miehen kanssa vastakkain, en saisi sanaa suustani. Matti Apunen arvostelee kulttuuria, jossa rakastetaan vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa ja menestymistä. Kuulen jatkuvasti vanhempien kollegoiden ruikutusta siitä, kuinka nuoret haluavat tehdä osa-aikatyötä, eivät viitsi uhrata vapaa-aikaansa koulutuspäivillä juoksemiseen, eivätkä enää viitsi päivystää vuorokausikaupalla. Työterveyshuolto ei ollut opiskeluaikanani kaikkein kiehtovin ala, nyt on. Siellä ei tarvitse päivystää. Ymmärrän nuoria hyvin, lääkärin ammatti tarjoaa varsin kohtuullisen toimeentulon, vaikka et raataisikaan 60 viikkotyötuntia, kuten aiemmin tuli päivystyksineen tehtyä. Sinulla saattaa olla jopa aikaa tutustua lapsiisi. Matti Apunen on vasemmistomaisesta kodista ja sanoo olevansa republikaani. Olen oikeistolaisesta perheestä ja minusta tuli silleen sievästi vasemmistoon päin kallellaan oleva.

Nuoruudessani radiosta tuli säännöllisesti ohjelma nimeltään Neuvostoneljännes jotkut kutsuivat sitä valhevartiksi. Nimensä mukaisesti ohjelmassa päiviteltiin 15 minuutin ajan Neuvostoliiton saavutuksia maatalouden ja teollisuuden alalla. Ohjelmassa maalailtiin kuvia kolhoosien laajoista viljavista pelloista, joilla surrasi rinnakkain vähintäänkin viisi leikkuupuimuria. Sato oli joka vuosi mahtavampi kuin edellisenä. Milloin viimeksi olet kuullut jonkun asian paranevan?

Nyt en osaa lopettaa. Orkidea kukkii taas kohta. Lähden junalle vierasta vastaan. Ihanasta neuvostovalmisteisesta Selena-radiostani alkavat patterit hiipua.

4 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Elämästä pitääki nauttia nyt, eikä sitku...

AuvoT kirjoitti...

Näin on. Nykyään on kaikkea liikaa, siitä se lihavuusepidemia johtuu, ei siitä että ruoka olisi jotenkin väärää.

Tarinasi Kuopion hotdogeista tuo mieleen sen että elämäni paraita makuelämyksiä on paistetut muikut Kuopion torilla. Siellä taitaa nykyään saada valkoviiniäkin. Nimittäin Iisalmi, Olvin kotipitäjä järjestää jotkin "oluset". Kuopio koetti panna paremmaksi ja järjestää viinijuhlan. Tms - en muista nimeä.

Tillman kirjoitti...

Selena.... kaikkien DX - kuuntelijoiden himoitsema matkaradio, jossa oli levitetyt lyhyet aallon ja johon saattoi liittää ulkoisen antennin.

Omistat ihmeellisen vehkeen, jolla 1980 luvulla pääsi tutustumaan maailmaan ja jolla saattoi hyvällä antennilla kuulla tropikkibandeilla vallankumouksellisen paikallisradion, joka oli hallittujen puolella ja hallitsijoita vastaan.

Ja radioteknisestikin Selena oli upea laite. Grundic Satelite oli parempi, mutta kaksi kertaa kalliimpi..

Heidi kirjoitti...

Elämästä pitäisi nauttia, muuta lihoa ei saisi. Paistetut muikut ovat herkkua. Niitä saanee edelleen mm. kuopiolaisesta ravintolasta Samposta.
Selena on ihana, se on minulla keittiössä.