Vaarallinen vahtikissa

Vaikka olenkin lomamatkaa niin odottanut, niin lähdön hetkellä tekisi mieli jäädä kotiin. Kirjakin on kesken.

Miksi orkidea alkaa kukkia juuri nyt kun olen lähdössä. Voisin jäädä tuijottamaan sen pulleita nuppuja.

Miksi kaikki tavarat osuvat pudotessaan vessanpyttyyn?

Miksi Hollannin euroviisuedustajalla oli päässään valtava intiaanien sulkapäähine?

Miksi eräs nuori nainen otti hengen itseltään? En tavannut häntä koskaan, mutta hänellä oli kaunis nimi.

Miksi pitää heti rynnätä terassille kun aurinko näyttäytyy? Tähän tiedän vastauksen: huomenna se ei enää välttämättä paista. On tartuttava hetkeen, tilattava iso tuoppi ja istuttava pöytään. Pöydän on sijattava siinä kuumimmassa paahteessa. Paita kannattaa heittää pois. Punainen iho muuttuu loppukesään mennessä ruskeaksi.

Miksi kirjoista on vaikea luopua? Miksi niitä on pakko haalia? Tyhjensin eilen Lundiani, jotta tytär voi viedä sen. Saimme hyllyn aikoinaan häälahjaksi. Minulla ei ole uutta kirjahyllyä. Kaikki nurkat ovat täynnä kirjoja. Kerttu istui viimeiseen asti viidennellä hyllyllä ja kurkki haikeasti kirjojen takaa. Kirjoista roikkui harmaita kissankarvoja, jotka on nyt siivottu.

Lähden patikoimaan oikein Mallorcalle asti. Aurinkovoiteita on mukana siinä määrin, että auringon on oltava todella ovela iskeäkseen minut. En siis kirjoita viikkoon, mikä ei liene suurikaan vahinko. Raapustan vihkoon matkapäiväkirjaa, enkä saa myöhemmin selvää omista sepustuksistani ja kerron sitten muunneltuja tarinoita yltiöeksoottisesta saaresta. Ei kannata murtautua, täällä päivystää vaarallinen vahtikissa Kerttu ja tytär ja ovi on tuhannessa säpissä.