Luen Lionel Shriverin romaania Syntymäpäivän jälkeen ja minun vaikea laskea kirjaa käsistäni. Heräsin jostain syystä keskellä yötä ja kahlasin yhden luvun, aamulla en hypännyt sängystä suorittamaan tiibetiläisiä riittejä vaan nostin paksun teoksen lattialta sängyn vierestä (kirja ei mahdu jakkaralle, joka toimii yöpöytänäni) ja aloin ahmia. Kirjassa ei edes tapahdu juuri mitään ja silti se vangitsee kannattelemaan tuota liian painavaa teosta käsissään. Kirja kertoo Irinasta, kirjojen kuvittajasta, jolla on järkevä, hauskannäköinen, mutta kenties hieman tylsä avomies. Tarina alkaa siitä kun mies on poissa paikkakunnalta ja Irina lähtee syömään miehensä ystävän Ramseyn kanssa tämän syntymäpäivänä ja suutelee tuota huikentelevaista ammattikseen snookeria pelaavaa miestä. Syntymäpäiväillasta alkaa kaksi rinnakkaista tarinaa, jotka näen järkevyyden ja intohimon taisteluna, on kyse siitä, valitseeko päähenkilö älyllisyyden ja kunnnianhimon vai aistillisuuden. En ole lukenut kirjaa loppuun, mutta aavistelen, ettei tule käymään hyvin, ei kummassakaan vaihtoehtoisessa tarinassa. Kirjailija kertoo henkilöistään jotenkin niin paljaasti, että kokee tirkistelevänsä heidän elämäänsä. Lionel Shriver on kirjoittanut kirjan Poikani Kevin, johon perustuva elokuva pyörii juuri elokuvateattereissa.
Olen elänyt kodissa, jossa kukaan ei ollut erityisen huikentelevainen. Fyysiset rakkaudenosoitukset eivät olleet tapana. Nykyisin saatamme halata vaivaantuneesti erotessamme. Kun tapasin entisen mieheni, olin jollain tapaa hurmaantunut hänen perheestään, jossa puhuttiin paljon ja lujaa ja otettiin usein fyysistä kontaktia. Päivällispöydässä vitsailtiin seksistä avoimesti. Ex-anoppini saattoi puhua kaikille kierukastaan (minusta se oli noloa, en halunnut kuulla appivanhempien ehkäisymenetelmistä paistia pureskellessani). Appi ja anoppi joutuivat auto-onnettomuuteen pian vihkimisen jälkeen. Auto syöksyi sillalta veteen ja appi pelasti nuorikkonsa. Kiihkeän nuorenparin rakkauselämä oli hankalaa sillä vaimolla oli pitkä nivuseen asti ulottuva kipsi.
4 kommenttia:
Taas ihana kuva! Hatanpäältä?
Keugenhofin puisto melko lähellä Amsterdamin lentoasemaa.
Olin valmis uskomaan, että Hatanpään arboretumissa voisi olla tuollaista.
On sielläkin kaunista. Ruusut eivät kylläkään kuki vielä.
Lähetä kommentti