Lapsena loma tarkoitti matkaa mummolaan Pohjois-Savoon. Matka taittui ensin junalla, sitten taksilla tai linja-autolla. Autossa puristin oksennuspussia nihkeissä pienissä sormissani ja yökkäilin. Mutkaisella hiekkatiellä takapuoli irtosi penkistä töyssyissä. Tie ei vienyt perille saakka, vaan vaari souti järven yli noutamaan. Venematkan ajan isä kauhoi vettä veneen pohjalta ja sen ansiosta vene ei uponnut.
Nukuimme punamullalla sivellyn talon vintissä, talvella siellä ei olisi tarjennut, sillä lämmitystä ei ollut. Perimmäisen kammarin takana sijaitsi komero, jossa oli pinoittain Yhteishyvä-lehtiä. Yhteishyvässä oli pari sarjakuvaa, joita oli mukava lukea. Mummolan kirjahyllyn valikoima oli suppea: virsikirja, Aino Räsäsen "Soita minulle Helena", Hilja Valtosen "Neiti talonmies", Mathilda Freden elämänkerta ja kirja, jossa kerrottiin karhunmetsästyksestä. "Neiti talonmies" oli paras. Mummo luki ääneen Iisalmen Sanomista opettavaisia tarinoita veneonnettomuuksista. Mummon kammarista kuului äänekäs kuorsaus, aamulla hän aina huokaisi "en nukkunut koko yönä silmän täyttä".
Huomenna alkaa loma. Tänään on se kaikkein paras päivä, vapaa-aika on vielä edessäpäin. Luettavaksi on varattu Peter Franzenin "Vapaus". Lomaa on lähes silmänkantamattomiin. Lapsuuden lomien jälkeen koti oli muuttunut tyystin vieraaksi. Nyt aika on kutistunut.
(Kesäloma on kolmessa pätkässä. Tämä on ensimmäinen pikkuinen, pääloma on heinä-elokuussa.)
3 kommenttia:
Huh. Noita samoja kirjoja on luettu... "Ja Helena soittaa", kotona luin alle kouluikäisenä Raamattua sen takia, kun kirjat loppuivat nopeasti ja Valittujen Palojen lääkärikirjaa (jotkut sivut hyvin tarkkaan ja mietin, että ei ikinä tuollaista). Jossain kirjassa oli Anna (Tipuli)Pusu. Hilja Valtosen Poikamiestyttö tuli luettua moneen kertaan. Vauvalle ei siis saa antaa viinaa, eräs opetus siinä kirjassa. No niin, tuleepas levotonta tekstiä...
Loma on parasta sillon, ku se on viel eessäpäin.
Luin joskus paremman puutteessa vaikka kaurahiutalepaketin kyljen tekstejä.
Lähetä kommentti