sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Retkellä

Sain eilen kyydin ja seuraa Mänttään. Aion mennä sinne vielä tänä kesänä uudestaan. Kaupungin taidenähtävyyksiin on vaikea päästä julkisilla kulkuneuvoilla. Mänttää hallitsevat vesistöt ja suuret tehdaskomplekstit. Serlachiuksen suku perusti paperiteollisuutta vesistöjen varteen, paikkaan, josta puuta oli paljon saatavilla. He rakensivat paikkakunnalle myös koulun ja kirkon. Tehtaan patruunat eivät liene olleet mitään hyvätekijöitä, mutta jotenkin vaikea kuvitella nykyajan IT-miljonäärien laittavan rahojaan yhteiseen hyvään.

Aloitimme kierroksemme Honkahovista, jonka yläkertaan on hiljattain rakennettu hotellihuoneita. Näyttelytilat ovat tämän myötä pienentyneet. Kassalla istui ystävällinen keski-ikäinen mies poninhäntineen, joka ei ikävä kyllä kertonut, että olisimme voineet ostaa Mänttä-kortin ja sen myötä säästää seitsemän euroa. Pienessä museo/hotelli- tilassa oli kuitenkin kotoisaa vierailla. Söimme ensin korvasienikeittoa, meillä oli nälkä, sillä matkaankin kului melkoisesti aikaa (ajoimme ensin Mäntän ohi, tietysti). Keitto oli herkullista. Honkahovin vetonaulana toimii Kalervo Palsa vainaa, joka on henkilönä kiinnostava. Esillä olevat taulut eivät ehkä olleet hänen parhaimmistoaan. Näin muutamia samoja (??) Ateneumin Lappi-aiheisessa näyttelyssä. Tauluja, joissa mies istuu huoneessa, jonne talvi on tunkenut sisään, lunta on puolisääreen ja huonekaluista valuu jääpuikkoja. No taiteilijahan asusti Lapissa ja kuoli kuulemma traagisissa olosuhteissa keuhkokuumeeseen. Poninhäntämies kysyi, haluaisimmeko kuulla nauhan Palsan elämästä ja hän johdatti meidät viinikellariin sitä kuuntelemaan. Näyttelyssä oli myös Veera Pitkäsen maalauksia, joista nuorisoni varmaan pitäisi.

Seuraava kohteemme oli Joenniemen kartano, mutta ajoimme taas hieman harhaan ja päädyimme Pekiloon, tehdaskompleksiin, jossa on esillä nykytaidetta neljässä kerroksessa. Teemana on löytäjä saa pitää. Yllä kuva Emma Helteen insatllaatiosta; jossa on mahtava määrä  pieniä yksityiskohtia, joita oli hauska havainnoida. Teoksen arvon arvioinnin jätän niille, jotka asiasta jotain ymmärtävät. Yläkerrassa oli hauska liikkua, se koostui pienistä huoneista, joista osa oli pimeitä, ja joissa esitettiin jotakin videonpätkää, joissakin taas oli kaikenlaista tekstia ja tavaraa pitkin seiniä ja lattioita (huomatkaa taas asiantutemukseni määrä). Olin kuin lapsi, joka etsii ja löytää aarteita. Lopuksi päädyimme katolle, jossa sijaitsi muovista ja rojusta rakennettu "puutarha".

Seuraava kohde oli Joenniemen kartano, jossa sijaitsi hieno kokoelma Suomen taiteen kultakauden teoksia. Tämäkin rakennus oli kiinnostava ja ympäristö puistoineen kaunis. Museoista olisi saanut lainaksi polkupyöriä museoiden väillä liikkumiseen.

Tämän jälkeen alkoi jo väsyttää, mutta kun samalla hinnalla pääsi vielä toiseen Serlachius-museoon, niin olihan siellä käytävä. Honkahovi ja Joenniemen kartano ovat ollet tehtaan johtajien asuntoja, tämä taas oli entinen tehtaan pääkonttori. rakennuksessa oli kiva kahvila ja tehtaan historiasta kertova mielenkiintoinen näyttely, joten viivyimme siellä pidempään kuin aioimme. Metsästysnäyttelyn jätimme sentään väliin.

 Reissuun tuhraantui koko päivä. Seuraavalla kerralla väärään suuntaan ajoa ei kertyne yhtä paljon, joten vähemmällä selviää. Taas on sivistytty ainakin hieman ja kiva reissu oli. Yhteen outlet myymälään emme enää ehtineet. Samaan aikaan ovea kokeili nuori nainen, jolla oli mukanaan mies ja lapsi. Naiselta pääsi melkein parku, kun ovi ei auennut. me otimme asian tyynemmin.

6 kommenttia:

Stadin Friidu kirjoitti...

Gösta Serlachiuksen poika Ralph Erik Serlachius oli kuuluisa tempauksistaan omana johtajakautenaan.Kerran oli tullut tehtaan työntekijän ja poliisin kanssa kahnausta.Poliisit ajoivat tehtaan pihaan.R.E.panetutti portit kiinni.Yksityisaluetta.Pari tuntia meni.Tätä kerrottiin ympäri pitäjää vuosikaudet.

Minulla oli mökki Kuoreveden rannalla ja usein Mäntässä kävin.Myös taidetta katsomassa.Göstan toisen vaimon Ruth Serlachiuksen aikana Joenniemessä opetteli ystävättäreni seurapiiri-ja käytöstapoja Ruth-tätinsä valvonnassa.Kun hän on nyt siellä käynyt,pitää panna siniset muovitossut jalkaan ja maksaa sisäänpääsymaksu.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olisi kiinnostavaa perehtyä suvun historiaan paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Toissa kesänä (?) Gustaf & Gösta -museossa oli historiaa esittelevä näyttely. Tosi kivasti toteutettu.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Nähtiin, mutta siinä vaiheessa alkoi jo ikävä kyllä hyydyttää.

Aki kirjoitti...

Serlachiuksen suvusta:
Oula Silvennoinen
Paperisydän
ja
Vihreän kullan kirous – G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Teemu Keskisarja. Serlachius-museoiden julkaisuja: 1. Kustannusosakeyhtiö Siltala. WS Bookwell, Juva. 2010. ISBN 978-952-234-041-2. 350 sivua

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Mielenkiintoinen suku. Mänttä on hieno retkikohde museoineen ja musikkijuhlineen.