keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kulttuurituristina

Loman myötä nukun joka aamu aina pidempään, pian valvon yöt ja nukun päivät. Töihin paluu vastaa monen aikavyöhykkeen ylitystä.

Olen seurannut Metso-kirjaston liepeillä sunnuntaisin harhailevia japanilaisia. He etsivät Muumilaakso-museota. Arvelin, että minunkin olisi hyvä museosta jotain tietää, joten kävin siellä eilen. Museon tilat olivat pimeät, ahtaat ja katto matalalla, mutta muumikirjojen alkuperäispiirrokset hyvin viehättäviä, samaten muumitalo ja muut rakennetut kohtaukset muumikirjoista. Kuljin museossa itsekseni ja kurkin vitriineitä metrin mittaisten natiaisten yli.

Seuraava kohteeni oli galleria Kapriisi, johon oli ripustettu kolmen maalarin töitä ja yhden taiteilijan veistoksia. Minua kiinnosti Olga Malytcheva, Pietarissa oppinsa saanut taitelija. Viitaystäväni oli kehunut hänen maalauksiaan. Näin siis kauniita tauluja ja samalla ehkä ymmärsin paremmin tuota tuttavaani (tai sitten en). Jos olisin etukäteen arvaillut minkälaisista tauluista R pitää, niin en olisi ehkä veikannut mitään niin perinteisen kaunista. 

Leikin illallakin kulttuurituristia omassa kaupungissani ja kävin M:n kanssa Kellariteatterissa katsomassa Aamulehden kehuman kesänäytelmän Alkutuotanto. Esitys oli Kotkan kaupunginteatterin ja Teatteri 2.0:n yhteistuotantoa. Aihe oli tärkeä: luonto ja kuinka me ihmiset sen tuhoamme (sehän alkaa näyttää vääjäämättömältä). Näytelmä oli farssi, jossa kaksi miestä ihan oivallisesti esittivät useita eri rooleja. Teatteriesitys oli hyvin fyysinen. Kenties odotukseni olivat liian korkealla, sillä olin hieman pettynyt. Minusta sitä olisi pitänyt tiivistää, jotta siitä olisi tullut erinomainen kesänäytelmä. Nyt se kesti kaksi ja puoli tuntia, joka oli aivan liikaa.

Kävin eilen kosmetoligikoulussa jalkahoidossa. Vieressäni makasi vanhempi naisihminen, joka puhui taukoamatta. Hän kertomansa mukaan voimisteli joka aamu, rasvasi itsensä päästä varpaisiin, liotteli kintujaan ja matkaili Italiassa. Säälitti kasvotoitoa tekevä nuori nainen. Laitoin silmät kiinni ja olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut näytellä kiinnostunutta. Minulla on nyt maailman kauneimmat varpaat. 

Tänään aion pakastaa mansikoita, kunhan tässä saan puunattua itseni mansikanostokuntoon.


4 kommenttia:

Kirsti Ellilä kirjoitti...

Tällaisia selostuksia lukiessa tajuan, että sille on selvä syy, miksi olen elämässä saanut aikaiseksi niin vähän. En jaksaisi vapaaehtoisesti ahkeroida noin paljon. Minulla on vieläkin kulturelli olo siitä, että kuukausi sitten kävin Ateneumissa.

Heidi kirjoitti...

Minullakin alkoi jo mennä hieman maitohapoille. Tänään keskityn mansikoiden pakastamiseen.

Pirkko kirjoitti...

Onkohan ensimmäinen kommenttini täällä vaikka silloin tällöin pistäydynkin.
Kulttuuriturismi omassa kaupungissa on minusta hieno idea, samoin jopa päämäärätön haahuilu kaupunginosissa, joissa ei muuten tule käyneeksi. Heti perään täytyy tunnustaa, etten ole tainnut käydä Kansallismuseossa pariinkymmeneen vuoteen, enkä Luonnontieteellisessä koskaan, vaikka asun lähellä molempia.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Olen kerran lapsena ja kerran aikuisena nähnyt tuon muumimuseon. Molemmilla kerroilla se oli pettymys.

Oi kun saisin samanlaisia leppoisia päiviä kuin mitä sinulla kuulostaa olevan!