Lomaan on enää yksi ainokainen työpäivä. Dect pirisee yhtenään, nuoret lääkärit soittavat, eivätkä oikein ole varma mitä pitäisi kysyä. Dectistä häviää virta jatkuvasti, mutta pidän sitä suuressa latauslaitteessa ja nostan korvalleni. Johto riittää, kun menee seinän viereen, jolloin ei taas ylety tietokoneeseen, jossa olisivat tarvittavat potilastiedot. Työpisteessäni työskentelee tavallisimmin viisi lääkäriä, nyt sählään yksin. Hoitajat pyörivät kuin perskärpäset perässäni.Huomenna pitäisi saada hommat siihen malliin, ettei enää lomalla tarvitsisi tulla papereita perkaamaan.
Tapasin tänään töiden jälkeen neljä kirjoitusrymäläistäni. Istuimme alkuun ravintolassa, jossa oli alkamaisillaan jonkinlainen kabaree-esitys. Nuori vahvasti meikattu miesesiintyjä liikehti jotenkin sirosti valmistellessaan estradia. Istuimme jälkeenpäin hetken puistossa, tai minä makasin nurmella ja tuijotin taivasta. Ei sieltä löytynyt totuutta. Sipsejä oli hankala syödä pitkällään. Näin jänösen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti