tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ranula

Huomasin kirjoittavani FB-kaverille: "Kertoisitko lyhyesti..." En näköjään  jaksa edes vapaa-ajallani kuulla perusteellista selvitystä mistään. Sanon joskus potilaille "Kertoisitko lyhyesti..." Jotkut kertovat jotkut eivät.

Olen tottunut tekemään nopeita päätöksiä. Ominaisuus pääsee oikeuksiinsa kun saan eteeni ruokalistan. Tytär kerran hermostui kun hoputin häntä ruoan valinnassa. Päätös on helpompi tehdä kun annoksia on vain muutama, monissa aasialaisissa ravintoloissa niitä on pienen kirjan verran. Eilen kävin ystäväpariskunnan kanssa illallisella. Kävelen töissä halvemman lounaan perässä, nyt meni melko paljon rahaa. Hyvää oli kuitenkin. Emme olleet tavannet muutamaan kuukauteen, joten päivitettävää riitti.

Ranula. Sellainen poistettiin alahuulestani. Ranula kuulostaa sympaattiselta, vähän nuhruiselta, saamattomalta. Ranula on sellainen vanhapoika, joka ei ole saanut aikaiseksi muuttaa pois lapsuudenkodistaan. Vetää housunvyötärön kainaloihin.

Puolet alahuultani on edelleen tunnoton, en aisti huuleni oikealla puolella kahvikupin reunaa. Tuntuu, kuin kahvi noruisi suupielestä leualle. Ei se kuitenkaan valu. Hampaiden pesun jälkeen huuli sirisee aikansa.

Luin töissä Aamulehteä ja oli tyytyväinen päätökseeni luopua siitä. Yhden sivun verran neuvottiin, miten jumpalla voi parantaa kaikki näköongelmat. Tuijotetaan metrin narua, johon on pujotettu helmiä. Otsaan liimataan musta paperi, joka peittää silmät ja kuljetaan näin varustettuna ympäriinsä. Yksi sivu oli omistettu kahdelle ihmistyypille, ekstroverteille ja introverteille. Suurin osa meistä lienee jossain siellä välissä tai kun olemme suomalaisia niin aikalailla introvertin puolella.

5 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Tuli mieleen, että jos lääkäri pyytää kertomaan lyhyesti asian, sopiiko silloin tiivistää asia yhteen lauseeseen ja odottaa(kenties pyytää?), että lääkäri sitten kysyy mahdollisesti tarvittavia täydentäviä kysymyksiä? Kun monesti tuntuu siltä, että en osaa kuvailla asiaa niin, että oleelliset asiat tulisivat sanotuksi. Ja sitten vastaanotolta lähtiessä tuntuu siltä, että ollaan oltu tilanteessa, jossa ei olla puhuttu edes samasta asiasta. Jää kiireen tuntu ja sellainen, ettei lääkäriä edes kiinnosta.

Kysyn ihan siksi, että olen parhaillaan em. tilanteessa, ja maanantaina pitäisi yrittää päästä kommunikaatiossa samalle aaltopituudelle.

Heidi kirjoitti...

Kiireen tuntu johtuu siitä, että on oikeasti kiire. Ei kai potilas voi oikeasti tietää, mitkä tiedot olisivat oleellisia.

Partapappa kirjoitti...

Joskus kun on aikaa, niin on ihan mukavaa kuunnella pitempääkin versiota. Mutta annas kun vessaan olis pihalta kiire (kaupungissa) niin 'kaikki' talon mummot ja papat tulee puhumaan ja pitkästi. Siinä sitä sitten hikikarpalot ottalla piättelet.

Ite kun käyn lekurissa, ni kerron yhessä lauseessa mikä on. Kyl lekuri utelee lisää jos on tarvis. Saikkua en koskaa halunnu.

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä Aamulehdestä. Mutta kun en osaa herätä ilman lehteä... Nykyisin herätys kyllä usein on aika ärtynyt lehden kanssa

Mymskä kirjoitti...

En minä lääkäreiden kiireitä epäile tai vähättele. Sainkin oikeastaan Partapapalta vastauksen kysymykseeni, aion noudattaa hänen esimerkkiään. Mikäli siis maanantaista lääkäriä kiinnostaa pätkän vertaa, miksi minä sinne vastaanotolle olen hakeutunut.