tiistai 10. heinäkuuta 2012

Asiasta kolmanteen

Inhoan joitakin sanontoja, sellaisia kuin "pitkässä juoksussa", "sellaiset pelimerkit" ja "sellainen kuvio, että". Toistankohan itse jotain sanontaa, joka saa muut kirskuttelemaan hampaitaan?

Pomoni soitti minulle töihin kesälomaltaan. Hän alkoi selostaa erästä asiaa ja oletin heti puolikkaan lauseen jälkeen tietäväni mistä on kyse ja säästin hänen vaivojaan keskeyttämällä puheen kesken ensimmäisen lauseen. Mies sanoi minulle (ihan syystä) "antaisitko minun puhua loppuun asti?".  Tiedän, että minulla on paha tapa keskeyttää toisten puhe. Jossain muualla on ihan ihan normaalia käytöstä, että kaikki huutavat yhtäaikaa asiansa.

Tapasin naisen, jolla oli 5000 FB-ystävää. Hän ei vaikuttanut erityisen onnelliselta. Siskoni sanoi inhoavansa facebookia, joka on pörssiyhtiö, joka selvittelee ihmisistä asioita, joita käyttää sitten kaupallisesti hyväkseen. Miksi minulle kaupataan jatkuvasti kaventavia alushousuja ja laihdutustuotteita? Aloin jo epäillä, että niillä on joku ohjelma, joka mittaa valokuvasta BMI:n. Vaihdoin profiilikuvaani: kuvassa seison mökkirannassa onki kädessäni, olen vetänyt ylleni isän puuvillaisen kauluspaidan, tikkumaisia jalkojani verhoavat farkut ja jalkineinani toimivat mustat Kontio-saappaat. Olen kuvassa 25-vuotias ja langanlaiha.

Me kalastimme paljon T:n kanssa. Mökillä kello soi viideltä, sillä verkot piti nostaa. En koskaan ymmärtänyt, miksi tuo toimenpide piti tehdä niin epämiellyttävään vuorokaudenaikaan. Eikös ne samat sintit löydy sieltä mukavampanakin ajankohtana? Rannat raikuivat, kun en osannut soutaa tai huovata niinkuin olisi pitänyt. Vaikeinta oli pitää vene paikoillaan kun aallot sitä yrittivät siirtää epätoivottuun asemaan. Heiteltiin me virveliäkin ja soudettiin irroittelemaan vieheitä vesikasveista. Pohjaongella oli mukavaa, ikävä kyllä sillä metodilla sai pieniä kaloja, joiden suomustaminen vaati kärsivällisyyttä, jota minulta ei löytynyt, ei ainakaan sitten myöhemmin. Syksypimeällä soudettiin kaislikoissa lampun kanssa venehellä, mukana oli sellainen iso piikkinen torrakko, joka oli tarkoitus pistää kalan läpi. Pilkkiessä palelsi, alkuun T kairasi minulle reiät jään läpi, myöhemmin ei enää, joten en juuri viitsinyt vaihtaa kökötyspaikkaa. Sitten T lähti Alaskaan kalastamaan, sinne ei minua huolittu. Saalis piti kuulemma aina heittää takaisin veteen. Mitä se sellainen kalastus on?




6 kommenttia:

sanna vehviläinen kirjoitti...

"Pitkässä juoksussa" tuottaa mulle ihottuman! Samoin kuin "ongelmatiikka". Ja sitten vielä kovasti yleistynyt "juurikin" (kun tarkoitetaan sanoa "nimenomaan").

Heidi kirjoitti...

Unohdin ongelmatiikan. Ongelmatiikka on ongelma minulle.

Partapappa kirjoitti...

Kyllä noi paljon hoetut sanonnat alkaa pitemmän päälle hermoja kiristään.

Jos verkon nostaja huutaa soutajalle, ei vika ole soutajassa vaan nostajan hermoissa. Kenenkään ajatuksia ei (luultavasti) pysty lukemaan, niimpä verkon nostajan tulee antaa neuvoja mihin suuntaan venettä täytyy liikuttaa ja nimenomaan sanoa, ei huutaa.

AuvoT kirjoitti...

Juur ja just!

Pitkässä juoksussa on tosi ärsyttävä. Sehän on taas yksi uusi anglikanismi. Pitäisi sanoa "pitkällä tähtäimellä".

Samoin rakettitiede. Eikös "korkeampaa matematiikkaa" ole parempaa suomea.

Itse olen itseltäni julistanut nämä 2 sanontaa pannaan.

Annelie kirjoitti...

Olen jättänyt sukset ostamatta, koska myyjä sanoi, että pitkässä juoksussa nämä tulevat sinulle edullisimmiksi kuin nuo edullisemmat. (Ja mikä oli muutenkaan tuon lausahduksen logiikka??) Erityisesti urheiluliikkeen myyjien kannattaisi opiskella, miten suksilla edetään...

Heidi kirjoitti...

Tuon vosi lähettää "Aristoteleen kantapää" ohjelmaan, siihen sarjaan viikon fraasirikos.