Joka päivä orkideasta tipahtaa yksi kukka, päivä päivältä se näyttää karummalta kunnes taas uudet silmut työntyvät kiemuraisista kukkavanoista. Nyt käppyräistä kasvia koristaa enää kuusi eksoottista kukkaa.
Eilinen aamu ei ollut hääppöinen. Tänään korvasin kaiken itselleni keittämällä kahvia mutteripannulla, vaahdotin kahvin kanssa kuumaa maitoa, valmistin luomukaurapuuroa, jonka päälle ripottelin mustikoita, paistoin kananmunankin. Sain syödä aamiaisen rauhassa, eikä kukaan rynnännyt kotiini pyssy ojossa, vaikka sitä eilisen elokuvakokemuksen perusteella suorastaan odotin. Ilma ei tänään houkuttele ulkoiluun. Lähden silti, sillä löysin lenkkitakin pohjalta kymmenen euroa, joten pääsen kahville (pankkikortti jäi perjantaina työtakin taskuun).
Kävin katsomassa Puhdistuksen. Ehkä ei olisi pitänyt. Tuli paha olo, jouduin sulkemaan silmäni monta kertaa, sillä elokuva oli hyvin väkivaltainen. Mieleen muistui Moodyssonin Lilja 4-ever, jossa kuvattiin Neuvostoliitosta Ruotsiin kuljtetettua tyttöä, joka pakotettiin prostituutioon. Elokuvasta toipuminen vei aikansa. Elokuvassa ei muistaakseni ollut silmitöntä väkivaltaa, mieleeni ovat painuneet Liljaa naivan pulskan keski-ikäisen ruotsalaismiehen ihraiset kasvot. Elokuva päättyy Ramsteinin musiikkiin, joka tuntui jotenkin vapauttavalta. Puhdistus loppuu nuhruiseen vapauteen kuraisella tiellä keskellä ei mitään. Elokuvassa hypitään aikakaudesta toiseen ihan kuten kirjassakin. En osaa sanoa olisiko tarinaa ollut vaikea seurata, jos ei olisi lukenut romaania. Mietin Aliiden epätoivoista rakkautta Hansiin. Voiko sellainen olla mahdollista? Ehkäpä suurin rakkaus on toteutumaton rakkaus. Elokuvan näyttelijätyö oli hienoa. Käväisimme kahvilassa elokuvan jälkeen. Puhe harhaili kaikessa surullisessa. Lopulta päädyimme harhailussamme siihen, että omassa elokuvassamme on ollut aika helppoa elää.
8 kommenttia:
Kukkakauppiaat aina väittävät, että lepoajan jälkeen uuden kerran kukkiessaan orkidean kukinta kestää tuplasti kauemmin ja on edellistä komeampi. Tässä taloudessa se on jäänyt todentamatta, kun kuiva ranka on aina jossakin vaihessa alkanut sattua silmään liikaa.
Steven Soderberghilla on hyviäkin leffoja, mutta eilinen oli rimanalitus. Kotiini ei sentään sittemmin ole tunkeutunut armeijaa vähäpukeisia miehiä meisseli ojossa, vaikka se olisi eilisillan elokuvan perusteella ollut odotettavissa.
Lilja 4-ever ei mässäillyt, siitä pisteet.
Voiko elämä koskaan täyttää sille asetettuja odotuksia?
En tiedä.
Tässä taloudessa ja tässä viimeisessä kukinnassa kukkavanoja oli kaksi ja molemmissa kymmenisen kukkaa. Jospa se on niin, että kun emäntä lakkaa kukkimasta niin orkidea aloittaa.
Et varmaan kysynyt minulta voiko elämä täyttää sille osoitettuja odotuksia. Minusta tuntuu, että moni asia ei täyty, mutta saa sellaisia juttuja, joita ei ole osannut edes toivoa. No tulee niitä murheitakin.
Hei! Kiinnostaa mielipiteesi. Minä en halua nähdä romaaneista tehtyjä elokuvasovituksia. Vai tuleeko sinulle mieleen yhtään onnistunutta elokuvaa? Minä olen pitänyt oikeastaan vain Saision "Elämänmeno" -romaanin televisioinnista sekä kaikista Dickensin romaanien filmatisoinneista, mutta muuten aina pettynyt. Nykyään jo varjelen romaanista saamaani mielihyvää kieltäytymällä filmiversiosta ellei jokin saa minua vakuuttuneeksi versioinnin ansioista.
Mieleen tulee Michael Cunninghamin Tunnit, josta tehty elokuva on erinomainen, sitten on Ian McEwanin Sovitus ja Jane Austen filmatisoinnit. Bidget Jonesin päiväkirja on kehnohko kirjana, mutta ihan viihdyttävä elokuvana. Nämä muistan tällä hetkellä.
Päivän (vai yön) anonyymi nro kakkosen mielipide:
Minusta Millenium-trilogiasta tehdyt leffat eivät olleet paskempia.
Mennyt maailma oli tv-sarjana yhtä hyvä kuin kirja ensimmäisenä suomennoksena ja parempi kuin kirja toisena suomennoksena (joka suomennos oli kehno)
Jep. kiitos mielipiteestäsi, samoin muiden. Tätä "Tunnit"-juttua pohdin itsekin. Ja kallistun nyt siihen suuntaan, että kun jättää mielestä yhteyden Woolfiin ja katsoo sitä itsenäisenä elokuvateoksena, niin silloin se kuuluu hyviin. Vaan sittenhän sitä ei enää ajattelekaan kirjallisen teoksen versiona. Kai? Mutta toinenkin juttu näissä hämmentää. Muistan useitakin kaunokirjallisia teoksia, joiden pohjalta tehtyjä teatteriteoksia olen nähnyt ja ne ovat olleet hyviä.
Mennyt maailma on yksi hienoimpia televisiosarjoja mitä on ikinä tehty.
Olen katsonut vain ensimmäisen Millenium elokuvan. Olishan se ihan hyvä, mutta liian väkivaltainen makuuni. Kirjassa se väkivalta ei tule niin lähelle.
Lähetä kommentti