Yritän välttää itsestäänselvyyksien kirjoittamista. Sellaisten, että on se vaan hyvä, että Obama voitti. Tai omituinen tuo Yhdysvaltojen äänestysjärjestelmä, kun vähemmän ääniä saanut voi voittaa. Pois se minusta. Kirjoitan vain erittäin korkealaatuisia ja omintakeisia ajatuksia.
Mistä johtunee, että kaikki ihmiset alkavat ärsyttää, jos heidän seurassaan on riittävästi. Ihmettelen aviopareja, jotka tekevät kotona yhdessä töitä. Miksi he eivät tapa toisiaan?
Solsidanissa eräs pariskunta majoittaa mukavan miehen, jota kutsutaan lempinimellä Klisee-Kjell. Mies ei osaa laukoa muuta kuin itsestäänselvyyksiä. Tänä aamuna mies sanoisi "On siellä pimeää, tähän aikaan vuodesta pitäisi päästä etelän aurinkoon. Kesällä en halua Suomesta mihinkään. Tulisi lunta niin olisi valoisampaa. Näin pimeällä tarvitsee enemmän unta. Valoisalla sitä jaksaa valvoa pidempään. Talvella tekee mieli pataruokia, kesällä maistuvat salaatit ja uudet perunat. Syön minä kesällä grillimakkaraakin, vaikka on siinä noita eläinrasvoja. Ei toisaalta pari grillimakkaraa kesässä haittaa. Monella menee nykyään kesäloma sellaiseksi juopotteluksi. Suomalaiset juovat nykyään kuin keski-eurooppalaiset, viiniä ruoan kanssa ja lisäksi viikonloppuisin juodaan humalahakuisesti. Kohta alkaa joulumyynti. Joka vuosi aloittavat aiemmin. Joulusta on tullut niin kaupallinen juhla." Tässä vaiheessa mieleni tekee sanoa "Vihaan lunta. Joululahjat ovat ihania, mitä kalliimpia ja enemmän sen parempi. Suomen kesässä on hienointa työnteko, kun kaikki idiootit ovat mökeillään. "
Entäs ihmiset, jotka toistavat jotain hokemaa jokaisessa välissä. Sitä alkaa oikein odottaa, milloin se "pitkässä juoksussa" tulee seuraavan kerran.
Tätä mietin ja yksin istuskelen, viereisessä nojatuolissa nuokkuu Kerttu. Välillä Kerttu naukaisee vivahteikkaan aina erilaisen naukaisun. Ai niin miksiköhän me olemme täällä kahdestaan?
8 kommenttia:
Osui ja upposi. :D :D
Pitkässä juoksussa on kauhea, mutta jostain syystä viime vuosina on alkanut vielä enemmän kirhiä sanonta "ei ole todellista!" jolla yritetään kai jotenkin hienostaa vanhaa kunnon "ei ole totta." Tekee mieli aina näyttää alahampaita kun kuulen sen.
Monet uudet toistetut sanonnat tulevat jotenkin englannin kielestä. Meillä käytetään luennoilla ilmaisua "mahdollisuuksien ikkuna" (window of opportunity), joka tarkoittaa, että hoito pitäisi aloittaa varhain. Minusta "mahdollisuuksien ikkuna" ei tarkoita suomeksi mitään. Ellei sitten ole pala kakkua, että sataa kissoja ja koiria.
Joo'o, jatkuvasti samat sanonnat joltain saattaa saaha pääkopan räjähtään.
Meillä toi V kattoo suulsiidania ja hihittelee itteksee. Mua on koittannu saaha kans sitä kattoon, mut oon tyytynny kirjaan. Nykyää hän kattoo likimain kaikki ohjelmat netistä, vaikka ½v sitte oli ehdointahdoin tietsikkaa vastaa. "Mä en siihe koneesee koske...".
Olipas hauska kirjoitus!
Minulle sanottiin eilen lounastauolla, että Ameriikassa on jännät paikat tänään. Mietin siinä uunimakkaraa paloitellessani, että mitähän siellä on nyt tapahtunut. Kun minulle huomautettiin pressanvaaleista, ilmaisin toivovani, että olisi ihan kiva jos se Obama häviäisi. En tosin viitsinyt sanoa, että sillä Romneyllä olisi nätimpi vaimo. Sen sijaan aloin puhua Venäjän pressasta ja kehuin aika estottomasti Putiinia. "Järjestys se olla pittää". No, tulipahan sekin uunimakkara hotkaistua.
Kaisa, alahampaiden näyttäminen on muuten aliarvostettua. Tämän tosin taisi todeta jo Markus Kajo jossain kirjassaan aikoinaan. Mahdottoman hyvä vuorovaikutuksellinen elementti on se.
Auts.
Montakohan itsestäänselvyyttä tänään suustani onkaan päässyt?
Lähetä kommentti