maanantai 5. marraskuuta 2012

Näennäinen vapaus

Olen taas vapaalla. Minun täytyisi tehdä yhtä ja toista, erityisesti minun pitäisi kirjoittaa pieni artikkeli, jota varten sain jo pienen apurahan, mutta jokin minua estää. En tiedä mikä. Tyhjän word-tiedoston kammo. Tänään on onneksi yksi esitelmä ja kuntosalikäynti ohjelmassa. Huomenna tapaan erään opiskelijan. Nämä aktiviteetit on järjestetty keskelle päivää, joten ennen en oikein osaa mihinkään ryhtyä ja jälkeenpäin en muka enää ehdi. Osaisiko joku selittää, mistä tämä aloittamisen välttely johtuu?

Kävin viikonloppuna vanhempieni sekä siskoni  ja hänen perheensä tykönä (tykönä on niin söpö sana, että se oli pakko tähän istuttaa). Osallistuin myös kahden päivän kirjoituskurssiin, jonka aiheena oli autofiktio. En uskallla kurssia tai sen osallistujia kommentoida (sen verran olen oppinut). Sain pari ideaa ja saatan taas kerran lyödä pääni betoniseinään kirjoittamalla tekstin siihen kirjoituskilpailuun, jossa en ole koskaan menestynyt, enkä tule menestymään.

Ainoa kilpailu, jonka olen voittanut, on raittiuskilpakirjoitus. Osasin jo koululaisena olla sopivan tekopyhä.


5 kommenttia:

AuvoT kirjoitti...

En tiedä mistä aloittamisen välttely johtuu, mutta tiedän jotain niksejä millä sen saa hoidettua.

Ensin itsekritiikki nollaan. Sitten ala kirjoittaa sanoja, vain sanoja (omalle rivilleen), ei edes lauseita, mitkä jotenkin liittyy aiheeseen - tai aluksi ei edes niin tiukasti, kuten "alkulause", "esittely", "johtopäätökset", "lähteet", "menetelmä", "hoito", "lääkitys", "lievä muoto", "paha tapaus", "metabolismi" (huom, muistin näin hienon sanan) jne. Sitten järjestät ko sanat jotenkin fiksuun järjestykseen. Sitten tuumailet kahvin kanssa puolisen tuntia, mahdollisesti käyt kävelyllä, ja kun johonkin sanaan tulee vähän sisältöä & ajatuksia niin kirjoitat sen ko sanan alle. Jne. Sitten kun on muutama kappale koossa koetat jollain aasinsillalla yhdistellä niitä, jos ne tuntuvat olevan edes vähän lähekkäin ko listalla. Viimeistään nyt nukut yön yli. Sitten jatkat assosiointia & aasinsilloittelua. Tässä vaiheessa on yleensä jo tullut niin paljon ihmeteltyä että mitä onkaan tekemässä, että on tullut mieleen kysymyksiä joihin pitäisi hakea jotain vastuksia lähdeteoksista, ja sitten sijoitellaan niitä alkuperäisen jutun lomiin, mihin nyt sattuu putoamaan. Huom, kirjoita myös ko kysymykset sopiviin väleihin sitä mukaa kun niitä pujahtaa mieleen. Jne. Jos on kanssakirjoittajia, niin ne voi tässä vaiheessa antaa lukea "todella alustavan draftin". Heiltä saa helposti lisävauhtia & asiaa. Kun tätä on tehty kuukauden ajan, sitten onkin jo syytä heittää puolet pois, koska asiaa tuntuu olevan aivan liikaa. Jne. Kyllä se siitä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos. Hyviä neuvoja. Luin jo vähän materiaalia ja tallensin kansioon. Sitten lähdin kahville. Nyt istun kahvilassa tyhjennetty kuppi nenän edessä.

Unknown kirjoitti...

Mä en oo voittannu mitää kilpailuu. Tori-arvastakaa en oo ees säälikampaa voittannu. No, ehkä se johtuu siitä, etten oo osallistunnu. ;)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Aloittamisen välttely voi johtua tsiljoonasta asiasta.

Kenties koko juttu ei hirveästi nappaa tai käyttäisit ajan mieluummin johonkin muuhun.

Tai olet perfektionisti etkä halua päästää käsistäsi mitään puolinaista ja tiedät, että täydellisyys vaatii suuremman panostuksen kuin mikä on vastine.

Tai muuten vaan laiskottaa.

Tai jtn. muuta.

Ana kirjoitti...

Heh, ne raittiuskilpakirjoitukset... voitin aina... oot oikeassa, kyllä piti pyhistellä niissä jutuissa, mutta muthan oli jo kotona treenattu tekopyhäksi. Väittäisin, että sittemmin se on onneksi vähän karissut. Nyt voittaisin tahallani, en vahingossa :-D