lauantai 17. marraskuuta 2012

Paluu

Kerttu palasi kotiin. Se vaikuttaa väsyneeltä. Kerttu oli matkani aikana hoidossa tyttäreni ja hänen kumppaninsa luona. Kerttu kurkki siellä maailmaa turvallisesti kirjojen takaa tutusta Lundia-hyllyköstä. N ei pidä kissoista, siispä Kerttu tietysti erityisesti pitää hänestä.

Tyttärelle tarjottiin työtä, jonka hän nimenomaan halusi. Olen hyvin iloinen tyttäreni puolesta.

Näin unta, jossa odotin keskellä yötä ex-miestäni kotiin joltain kapakkareissulta. Herätessäni olin iloinen, että se oli vain uni. Olimme hyvin lapsellisia tuolloin. Joidenkin kuuluisi saada lapsia vasta 50-vuotiaina.

USA:ta ravistaa CIA-johtajan salarakasskandaali. Eräs tuttuni kertoi, ettei hänen isoisänsä saanut korkeaa suomalaista armeijan virkaa, sillä hänellä oli rakastajatar. Kyse ei ole ainakaan pelkästään moraalista, vaan  arvellaan, että huikentelevaiseen elämään liittyy turvallisuusriski. Korkeassa asemassa olevilla miehillä lienee enemmän mahdollisuuksia rakkausseikkailuihin kuin tavallisilla kansalaisilla. Onko kyse rakkaudesta, ainakin seikkailusta. Nyt kun minusta tulee pienen ammattiryhmäni puheenjohtaja, on minun tietysti omattava rikkumaton moraali. Marssin pystypäisenä eteeni heittäytyvien kiusausten ohi.

On lähdettävä kaupungille, mentävä töihin etsimään artikkeleita, joista laatia referaatit. Toinen pitäisi esittää maanantaina ja toinen perjantaina. Keskiviikkona on päivystys. Väärin säädetty biorytmini yrittää edelleen viestittää, että nyt olisi aika mennä nukkumaan. Siksi onkin parasta lähteä liikkeelle.

7 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Hyvä että pääsit takaisin ongelmitta ja Kerttu myös. Töihinpaluurytmisi kuulostaa aika tiukalta - ainakin medium plus.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Unohdin mainita, että pe on eräs toinenkin esitys ja päälle pikkujoulut.

AuvoT kirjoitti...

Selvää toki, että tämänikäisille miehille kiusauksia kävelee vastaan koko ajan. En yhtään ihmettele, Petraeus on vähän vanhempi kuin minä - ja vähän korkeampi sotilasarvokin - mutta paremmin säilynyt, ainakin wikipedian kuvassa.

Se ihmetyttää, miten arvon salarakkaat käyttäytyivät, kun rupesivat tukkanuottasslle että toinen muka vikittelee häntä toiselta salarakkaalta. Ja oli lähetetty vielä kenraalin sähköpostista. Sancta simplicitas!

Kyllä ne esitykset hyvin menee. Ajattele vain miten cool Kerttu olisi sillä paikalla.

Merja kirjoitti...

Onkohan kauas matkustamisella jotain tekemistä sen kanssa, että exät tulee uniin? Ihmettelee nimimerkki "saman kokenut".

Unknown kirjoitti...

Kissa on just tollanen. Menee nyhjäämää sitä ainoota ihmistä, joka ei hänen korkeudestaan just nyt välittäs.

Hittolainen. Mulle jo heti välähti mieleen, kun kerroit alkavas ammattiryhmäs puheenjohtajaks, et sä tarttet salarakkaan. Itteeni oisin tarjonnu. Niin salaseks, et tuskin ittekkää oisin sitä tienny. ;DDD

Oikee mukavaa loppupäivää sulle sinne!!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Oli pakko googlettaa Petraeus. Näyttää jotenkin harmaalta ihmiseltä, en tarkoita hiuksia.

Leena Lumi kirjoitti...

Olenkin aina ihmetellyt, miksi serkkuni kissa ei jätä minua rauhaan, vaan kinnaa koko ajan kiinni. Kerran sitten olimme yökylässä ja heräsin siihen, että käärme matelee pitkint ruotoani ja aloin kiljua...se oli serkun kissa, joka oli änkenyt peittoni alle. Sen koommin ei ole yövytty, vaan hyvin löytyy taksirahat kotiin.

Jos minä näen exästäni unta, tarviin seuraavana päivänä vähintäin Prozacia...