Häät

Katsoin englantilaista häädokumenttia. Kärsin jonkilaisesta perverssista hääfiksaatiosta. En ole koskaan henkilökohtaisesti haaveillut hääjuhlista. Menin aikoinaan naimisiin maistraatissa, jossa herra maistraatin kesäsijainen luki vihkilitaniat pahviselta lunttilapulta. Olin pukeutunut harmaaseen kesämekkoon ja kiinantossuihin. Minulla oli suuri vatsa (suvussamme ovat morsiamet perinteisesti olleet raskaana). Sulhasella oli yllään oman isänsä ompelema harmaavalkoraitainen paita, jossa oli pienet pystykalukset. Huomautettakoon, ettei ex-appeni ollut mikään harrastelijaompelija vaan tunnetun naistenvaatefirman mallimestari aikana, jolloin Suomessa vielä valmistettiin vaatteita suuressa mittakaavassa.

Tässä dokumentissa miehet pukeutuivat shakettiin (tämä on heitto, minulla ei ole aavistustakaan miltä shaketti edes näyttää) ja naiset oli upotettu tylliin. Eräs haastatelluista naisista oli avioitunut kahdeksan kertaa, viimeisimmissä häissään tämän keski-ikäisen naisen selkään oli kiinnitetty keijun siivet. Avioliitto kesti vuoden. Yritän ymmärtää. Yritän todella.

Kuuntelin tänään informaatiotilaisuutta valtion tarjoamasta tutkimusrahoituksesta, joka on pienentynyt merkittävästi. Mistä enää saadaan kaupallisiin intresseihin sitoutumatonta tutkimusta eri hoitovaihtoehdoista, kun rahaa ei ole? Lisäksi tutkimustyön byrokratia on käynyt niin massiiviseksi, että hyväkin idea hautauu sen alle.Mitäpä moisesta pulttia ottamaan, minä vaan katselen hääohjelmia.