torstai 30. toukokuuta 2013

Einespitsan näköinen oksennus

Tampereen Kissanmaalla, joka ei todellakaan ole trendikäs shoppailualue, sijaitsee sympaattinen teekauppa. Kaupassa on pari pöytää, joten siellä kai saisi nauttia teetä, pääasiassa kaupasta myytäneen teetä mukaan.  Minä, joka juon harvoin muuta kuin kahvia, suorastaan innostuin valkoisesta, vihreästä ja mustasta teestä. Jokaisesta laadusta oli kaupan hyllyllä oli pieni sievä haistelurasia. Vedin kouliintumattomaan nenääni monenlaisia aromeja. Ostin kahta teelaatua: molempia haudutetaan kaksi minuuttia, valkoisen teen päälle kaadetaan 70 asteista vettä ja vihreän ylle lirutettavan veden tulisi olla 80 asteista. Sain mieheltä selvityksen, missä vaiheessa veden kuplintaa edellä mainitut lämpötilat sijaitsevat. Kun matalampi lämpötila on käsillä, vesi kuohuu pieninä kuplina, sitä seuraa jonkinlainen plateau-vaihe, jolloin veden pitäsi olla kymmenen astetta kuumempaa. Suunnittelin keittäväni veden ja sitten jäähdyttäväni sen sopivaksi, mutta sellainen vilunkipeli ei teepiireissä vetele.

Tapasin kirjoitusryhmäni ja huomasin taas, että en ole oikea kirjoittaja. Oikealla kirjoittajalla on nivelet ja jänteet paskana. Minusta on käsittämätöntä, miten hienoja kielikuvia toiset ryhmäläiset osaavat luoda. Minun paras kielikuvani on kirjoittajalaadulleni tai oikeammin kirjoittajalaaduttomuudelleni ominainen ja kuvaa oksennuksen ulkonäköä: einespitsan näköinen oksennus. Senkin keksin jo Viidan pääsykoetekstiä kirjoittaessani ja siitä minut edelleen kirjoittajapiireissä tunnetaan.

8 kommenttia:

Maisun Maailma kirjoitti...

Avasin varovasti tämän postauksesi. Pelkäsin että täällä on otsikon aiheesta kuva.

Mitäs Kertulle kuuluu? Voisi taas kirjoittaa kuulumisiaan.

Minerva kirjoitti...

En taida olla oikea kirjoittaja, sillä olen saanut niveleni ja jänteeni paskaksi piirtämällä tietokoneella, en kirjoittamalla. Ja synnynnäisillä avuilla, toki niilläkin.

Käteni ovat aina mainiosti kestäneet kirjoittamista sekä käsin että koneella, hiirellä tehtävä piirtäminen osoittautui ylivoimaiseksi sen sijaan.

Heidi kirjoitti...

Minä ajattelin, että kaikki oikeat kirjoittajat kirjoittavat yötä päivää niin, että nivelet sanovat sopimuksensa irti.

Sussu kirjoitti...

Liian pitkä haudutusaika! Vihreälle ja valkoiselle teelle riittää minuutti.

Ai niin, hei. Mukava blogi sulla.

Olen teenörtti. Voin helposti luennoida aheesta pitkäänkin.

Heidi kirjoitti...

Kerttu tällä erää vaikenee. Katsotaan nyt milloin se haluaa taas kirjoittaa. Epäilen,että sillä on joku oma blogi, jolla on vähintään tuhat lukijaa.

Jospa minäkin ryhdyn teenörtiksi. Ja kiitos.

exme kirjoitti...

Tämähän siis tarkoittaa, että kirjoittajaksi synnytään (yliliikkuvat tai muuten epäkelvot nivelet) eikä tulla elämällä sellainen elämä, että hyvää tekstiä syntyy. Loistava juttu, koska minulla on huonot nivelet mutta tylsä elämä!

Heidi kirjoitti...

Minun niveleni eivät ole yliliikkuvat ja siitä johtuu huono kirjoituskilpailumenestykseni.

Anonyymi kirjoitti...

"Jänteet paskana" palautti muutamien vuosien taa ja heilauttaa kertomuksen sinne leipätyösi eli terveydenhuollon puolelle.

Olin tunnistamattomalla tavalla sairas ja pakon edessä raahauduin lääkäriin. Vaivan laatua yritettiin selvittää ja sairaalahoitoa tyrkyttää, mutta siitä kieltäydyin pontevasti. Loppujen lopuksi päädyin takaisin kotisohvalle potemaan tautejani ab-seurassa. Kyseisessä myrkyssä oli keskimääräistä vaikuttavampi sivuvaikutuslista, jolta löytyivät mm. jänteiden (erityisesti akilles-) katkeilu (vai repeily, en ole enää varma) sekä hallusinaatiot.

Siinä sitten sohvallani pötköttelin ja hihittelin vedet silmissä ajatukselle, että entäs jos jaloista kuuluu riks raks - mistä voin tietää onko se poikki raksahtanut jänne vai ihan vaan tylsä hallusinaatio.

Epätietoisuus jatkuu vieläkin, koska mitään riisimuroääniä ei kuuulunut.