perjantai 6. joulukuuta 2013

Harja ja kihveli

Heräsin taas rentouttaviin aatoksiin, kuten ketkä ovat lähdössä yhdistyksemme hallituksesta ja keitä sovittiinkaan otettavaksi heidän tilalleen. Huomenna on työpäivä ja silmäni aukaistuani minusta alkoi tuntua siltä, kuin minulla ei olisi elämää, jollei työtä laskettaisi elämäksi. Tein paniikissa ratkaisun ja ostin lipun Hectorin konserttiin. Onko toimi merkki elämästä vai pikemminkin pahemmanlaatuisesta jämähtämisestä.

Istuin eilen työpaikan kahvihuoneessa (kuten huomaatte, minulla EI ole muuta elämää, saa nähdä tuoko Hector ja "Lumi teki enkelin eteiseen"avun). Eräs työntekijämme kallisti piimätölkkiä ja kaatoi valkoista hapanmaitotuotetta Costa Rican sekaan. Hän katsoi hämmästyneenä lasiaan (jotkut juovat kahvia lasista) ja sanoi "tämähän on ihan piimää". Hän kaatoi kahvin altaaseen ja perään lähes täyden piimätölkin sisällön. Katsoin hänen toimiaan ällistyneenä. Nainen huuhteli tölkin, taitteli sen oikeaoppisesti ja havahtui viimein "Tämähän on PIIMÄÄ!".

Tänään on itsenäisyyspäivä, jos joku ei sitä vielä tiedä. Pitää etsiä kynttilöitä ikkunalle, ettei luulla kommunistiksi. Isän mielestä ne, joiden akkunalla eivät parilliset kynttilät tuikkineet olivat isänmaan vihollisia (kommunisteja). Isäni viettää tällä hetkellä itsenäisyyspäivää Espanjassa (maanpetturi!)

T:n isävainaa nimitti aina itänaapureitamme ryssiksi, niin meillä ei koskaan tehty. K olikin osallistunut sotaan naapureita vastaan tai oikeammin kai puolustanut maatamme. Hänelle ei suotu viina-annoksia, joita rintamalla jaettiin, sillä hän ei ollut täyttänyt alkoholin nauttimiseen tarvittavaa laillista ikää, joka oli tuolloin 21 vuotta. Ryssiä hän sai tappaa.

Luen edelleen Minna Lindgrenin kirjaa "Sivistyksen turha painolasti". Nyt kirja alkaa jo välillä puuduttaa. Kirjassa käyteteään ihania vanhoja sanoja kuten veranda. Olisi hienoa juoda lasi kuohuviiniä verandalla itsenäisyyspäivän kunniaksi, mutta kun en omista verandaa. Ehkä puhdistan kammarini permannon harjalla ja kihvelillä ja syön salladia kahvelilla. Onnea Suomi ja Tampere!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hömelöt työkaverit on elämän suola. Hyvä kun joku muukin hömelöi -ajattelu helpottaa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Näin on. Varsinkin silloin kun joku tarkka ja tunnollinen sen tekee.

sorvatar kirjoitti...

Onneksi muistutit, äkkiä kynttilöitä etsimään... Vai olisikohan virkistävää olla isänmaan vihollinen.