Nukuin yhdeksään. Lunta ole satanut vieläkään. Mustaa maisemaa piristää ripaus harmaata. Ymmärrän hyvin sen, ettei kukaan ole tehnyt laulua "Ihana pimeys". Sana valo rimmaakin paremmin.
Minä en hanki joulukuusta. Sairaala luopui aidoista kuusista ja henkilökunnan jouluateroista säästöohjelman vuoksi jo muutama vuosi sitten. Näillä toimenpiteillä pelastetaan julkinen terveydenhuolto. Töissä yksi myönsi aina varastavansa kuusen, muut hankkivat sen laillisesti. Yksi rikollinen lymyää muuten puhtoisessa joukossamme.
Luin Hesarista jutun Johanna Rusasesta ja ymmärsin, että laulajaksi kehittyminen vie vuosia. Miksi siis olettaa, että olisi hetkessä valmis kirjoittaja tai lääkäri. On tietysti niitäkin, jotka ovat niin lahjakkaita, että selviävät vähällä. Isälläni on tallessa opiskeluaikaisia mustia vahakantisia vihkoja täynnä pieniä piinallisen siistejä numeroita. "Kun ei ole lahjakas, on oltava ahkera" hän sanoi. Lahjakkaatkin tekevät lopulla paljon töitä, sen olen saanut huomata.
On yllättävän monia taiteilijoita, jotka ovat pärjänneet useammalla taiteen alalla, kuten Tove Jansson, Hannu Väisänen ja Reidar Palmgren. Vähän olen kateellinen. Toisaalta minä saan aherrukseni palkaksi säännölliset hyvät tulot, eikä tarvitse murehtia riittävätkö rahat kaikkeen tarpeeelliseen. Sen verran on aikoinaan saanut rahan puutteesta kärsiä ja muiden ihmisten köyhyyttä seurata, että siiihen pystyn samaistumaan. Pian alkaa uusi kalenterivuosi, jolloin moni voi aloittaa vihdoin kalliin lääkkeen, lääkitystä ei kannata loppuvuodesta käynnistää, sillä silloin joutuu sen omavastuun maksamaan vaivaisesta parin kuukauden avusta. Systeemi on potilaan kannalta järjetön.
2 kommenttia:
Voi noita pieniä säästöjä - mitä rahassa voitetaan se moninkertaisesti henkisellä puolella hävitään...Meillä vielä jouluateria tarjotaan. Siitä tulee kummallisen hyvä mieli.
Se on totta. Rahallinen kulu lie lopulta aika pieni. Sinne aterialle oli kylläkin aina kamala jono. Muistelen, että jouluaattona työssä oleville vielä ruoka tarjotaan.
Lähetä kommentti