Käväisin Metso kirjastolla kuuntelemassa sympaattista Aino Vennaa. Odottelimme nuorta naista ja hänen yhtyettään melko pitkään, sillä porukan matkaa hidasti reitin varrella sattunut ketjukolari. Odotellessamme kirjastohemmo soitti Vennan mielimusiikkia mm. Elvistä, Billie Hollidayta ja Talking Headsia ja luki Vennan suosikkikirjaa Daniil Harmsin Sattumia, joka on minunkin mielitiettyni. Hauska ajatus, että lainattavaksi oli kerätty Vennan mielikirjoja, musiikkia ja elokuvia. Tuli hinku laatia omia listoja. Listat ovat ihania.
Metso, jonka vähän haljua kylmää arkkitehtuuria alkuun vierastin, on nykyään suuri suosikkini. Voisin käydä halaamassa rakennusta, jollei se olisi muodoltaa kovin hankalasti halattavissa. Miltä näyttäisi keski-ikäinen nainen, joka olisi levittänyt kätensä Metson ulkoseinää vasten ja painanut poskensa sen kylmään karkeaan pintaan ja joka sanoisi "minä rakastan sinua Metso". Kirjaston laajeneminen yleistaidelaitokseksi on hieno juttu: musiikkia, elokuvia, taidenäyttelyitä, runotapahtumia, kahvila jne. Eikä enää tarvitse olla ihan hiljaa, paitsi tietysti lukusalissa.
Join tänään töissä lasillisen punaviiniä, jota oli pikkujouluista jäänyt. Puolikasta tonkkaa ei voinut hukkaankaan heittää. Potilaita en humalassa katsonut. Eettiseen toimikuntaan tarvitaan lisäselvityksiä, mutta ei ihan mahdottomia. Saan hetken huilata ja lukea "Kakkaa rannalla" (sanoin lukevani Murakamin kirjaa "Kafka rannalla" jolloin vieraani kuuli nimen väärin). "Kakka rannalla" olisi hyvä kirjan nimi. Lapset ovat aina olleet innostuneita kakkajutuista, mikseivät aikuisetkin. Siinä saattaisi olla mahdollisuuteni punnertaa suomalaiseen kirjalliseen maailmaan.
6 kommenttia:
Minua vaivaa Metsossa edelleen se, että hyllyt ovat oudossa ja epäintuitiivisessa järjestyksessä. Kymmenessä vuodessakaan en ole oppinut suoraan suunnistamaan sinne, mihin pitäisi.
Markus Kajo muistaakseni luonnehti aikoinaan kirjassaan Metsoa jotenkin niin, että sen hieno arkkitehtooninen erityispiirre menee vähän hukkaan, koska se näyttää maasta katsottuna napatyrältä.
Se on niitä rakennuksia, jotka näyttävät hyvältä lentokoneesta.
No voi samperi soikoon - unohdin tuon Aino Vennan.
Aino Venna esiintyi kirjastolla ja myöhemmin samana iltana Klubilla. Kirjastolla esiintyy keväällä ainakin M.A. Numminen. Mies puhuu jotain nykymusiikista. Ihmettelen, miten kirjasto onnistuu saamaan sellaisia esiintyjiä kuten 22-pistepirkko, ilman rahaa.
Olen luullut, että Aino Venna on minun pikku salaisuuteni, mutta hänhän tuntuu olevan tuttu Pirkanmaata myöten. Laulajassa on jotakin peri viehättävää.
Kuulin Jake Nymanin kehuvan häntä ja alkoi kiinnostaa, minkälaista musiikkia nainen tekee. Olen kerran aiemminkin kuullut häntä livenä. Laulaja on tyttäreni suosikki.
Lähetä kommentti