Matkalaukku on purettu ja pesukone jauhaa vaatteita. Laukku on saanut pintaansa ruskeita tahroja, elämän merkkejä. Afrikkalainen pöytäliina on sopii keittiön pöydälle kuin mustamakkara vegaanin illalliselle. Liinan lisäksi mukaan tarttui teepaita, kaksi pakettia roobois teetä, portviiniä viinitilalta, kahvia, kuivattuja hedelmiä, kaksi kaulakorua, kaksi käsirengasta ja kangaslaukku.
Musta paikalisoppaamme Owen hakee meidät hieman rähjäisellä bussilla. Hän kertoo, miten apartheidin aikana ihmiset jaettiin eri rotuihin. Aina ihonväri ei selkeästi kerro kuuluuko kansalainen mustiin, värillisiin vai valkoisiin (muitakin oli kuten kiinalaisia tai intialaisia). Eräs keino oli kokeilla pysyykö kynä hiuksissa vai tipahtaako oitis maahan. Aidossa mustassa kuontalossa se pysyy vaivatta. Owen oli ajanut päänsä lyhyelle sängelle. Määrittely oli tärkeää, sillä sen mukaan määräytyi missä asuit tai minkälaista palkkaa sinulle maksettiin. Jos työstä maksettiin valkoiselle kymmenen rahaa niin värillinen sai viisi ja musta vain kaksi rahaa. Mustat joutuivat kantamaan mukanaan henkilötodistusta nimeltään dumpass (dumbass tarkoittaa tyhmää). Nuoret miehet kuljetettiin kaupunkeihin töihin ja asutettiin suuriin parakkeihin. Yhdessä huoneessa asui 25 miestä, jotka nukkuivat kerrossängyissä ja taudit levisivät. Miehet pääsivät kotiinsa kaksi kertaa vuodessa. He olivat siis käytännössä orjia. Apartheidistä luovuttiin vasta 1991.
Kun aprtheid purettiin, perheet tulivat miesten perässä kaupunkiin ja näin syntyivät townshipit nuo aaltopellistä kyhätyt asuinalueet. Teiden varsille on pystytetty yksi vessa tai bajamaja kolmea asumusta kohden. Owen vakuuttaa, että townshipit ovat iloinen asia, sillä nyt perheet saavat elää yhdessä. Valtio on alkanut rakentaa hökkelien tilalle pikkuruisia kivitaloja. Ihmiset ottavat kekseliäästi ilmaista sähköä pylväistä. Oppaan mukaan joku oli yhdistänyt asuntonsa liikennevalopylvääseen, jolloin televisio välillä meni päälle ja sitten taas pimeni, mikä teki ohjelmien seuraamisen hankalaksi.
Kävimme yhdessä tuollaisessa asumuksessa. Ajattelin etukäteen, että se olisi noloa, mutta ei se kuitenkaan ollut. Pollea keski-ikäinen poikamies esitteli matalaa majaansa, jossa tuli hiki (aaltopelti ei ole siinä ilmanalassa ihan paras rakennusmateriaali). Majassa oli yhdistetty keittö ja olohuone sekä maukuuhuone. Keittiössä saattoi laittaa ruokaa hellalla ja jääkaappi hohti valkoisena. Makuuhuoneen seinälle mies oli hakannut naulat työkalujaan varten. Vaimo oli lähtenyt vuosia sitten ja mies arveli, että jos uusi tulisi niin työkalut saisivat kyytiä. Vessaa tai vesijohtoa ei kodin varustuksiin kuulunut. Oli kiva palata ilmastoituun bussiin.
Townshipissä sijaitsi ruotsalaisten perustama keskus, jossa kylien naisille opetettiin perinteisiä käsitöitä, jotta nämä voisivat perustaa omia yrityksiä.
Etelä-Afrikassa on yleinen oppivelvollisuus ja koulutus on ilmaista. Vierailimme townshpin laitaman koulussa. He esittelivät ylpeinä tietokoneluokkaansa, jonka välineistö menisi meillä elektroniikkaromukeräykeseen. Kävimme koulun kirjastossa, jota pidetään yllä vapaaehtoisvoimin ja rahaa meiltä tietysti pyydettiin. Annoin mielelläni. Lapset lauloivat ja tanssivat kolupuvuissaan ja meikäläinen nyyhki. Annoin lisää rahaa.
Maan asukkaista (n. 47 milj.) vain 15 prosenttia hankkii niin paljon, että heiltä kerätään veroa. Kaksikymmentä prosenttia etelä-afrikkalaisista on HIV-positiivisia. Yritystä olojen parantamiseen vaikuttaisi olevan.
Syömme afrikkalaista ruokaa, joka on maukasta. Joku sanoo, että yhteen hammasväliin on jäänyt strutsia, yhteen kudua ja yhteen naudanlihaa. Olemme hyväosaisia, verrattuna township alueiden asukkaisiin ihan kaikki suomalaiset ovat rikkaita. Nelson Mandela vietti 27 vuotta vankilassa, mutta ei halunnut kostaa, hän oli siinä mielessä suuri mies. Päätin heti ryhtyä Mandelaksi. Eilen sen jo facebookia kelatessani unohdin, nyt sen onneksi muistan. Aion tästä lähtien aloittaa päiväni sanomalla kolme kertaa Nelson Mandelan nimen ja varmuudeksi voisin sanoa sen myös ruokatauolla ja vielä illalla nukkumaan mennesssä.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti