Kävin eduskuntatalossa: näin ala-aulan, Ben Zyskowiczin (aulassa) sekä pienen kokoushuoneen. Huoneen seinää koristi öljymaalaus, johon oli maalattu eläimen kallo. En kehdannut käydä tarkistamassa kuka sen oli tehnyt. Saimme pullakahvit. Kokoukseen osallistui kaksi kollegaani, potilasjärjestön edustajia, kokouksen puheenjohtaja (SDP:n kansanedustaja), kolme muuta kansanedustajaa sekä yksi avustaja. Yksi kansanedustajista oli kollega ja lievästi rasittava, puhui pitkästi itsestään, kun muut esittäytyivät lakonisesti. Vihreiden edustaja näytti hyvin nuorelta, hiukset roikkuivat luonnontilassa, kollegakansanedustajan potentiaalisesti harmaat hiukset kampaaja oli värjännyt mustiksi ja tupeerannut asialliseksi. Eräs edustajista kyseli, voisiko taudit välttää omalla käytöksellään. Pohjalla vaikutti olevan ajatus "kun kerran poltat tupakkaa, syöt läskiä, makaat sohvalla ja kittaat kaljaa niin kärsi nahoissasi, ei yhteiskunnan varoja sinuun kannata haaskata". No ei edustaja niin kuitenkaan sanonut. Vakuuttelimme, ettei kyse ole elämäntapasairauksista. Täytyy arvostaa kansanedustajia, jotka jaksavat päivästä toiseen juosta kokouksissa. He nimittäin vaikuttivat kiinnostuneilta, ehkä se on sitä ammattitaitoa.
Kävin Ateneumissa Wardin näyttelyssä. Ne värit käyvät läpi kuin lämmin pasaatituuli. Wardin maalaamat lapset näyttävät vantterilta ja heillä on aikuisen kasvot. Viimeisimmät maalaukset ovat väritykseltään lähes mustia. Mitä muuta taiteesta taiteesta kovin vähän tietävä voi sanoa kuin että tykkäsin tauluista. Ostin Ateneumin kaupasta tarroja, joilla voin koristella polkupyöräni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti