tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevään ensimmäiset merkit

Ostin hiljattain kymmenen kerran jumppakortin. Nyt on kahdeksan mahdollisuutta vielä käyttämättä. Eilisen jumpan nimi oli vatsapeppu muokkaus. Ohjaaja otti alkupuheessaan esille tulevan kesän ja uimarannat. Hän oletti, että kaikkien silmissä siintää bikinivartalo. Minä käyn uimarannalla uimassa ja arvelen peppuni ja vatsani kelpaavan siihen ihan tällaisinaan.

Sain taas nauttia minulle niin mieleisestä harrastuksesta! Löysin Hyvä terveys lehdestä ennätykselliset 16 Raxun kuvaa. Osa niistä oli aika pieniä, joka teki tehtävästä haastavamman. Raxu oli taas kerran päässyt myös lehden kanteen.

Lukupiirikirjanamme luemme tällä kertaa Pirkko Saision hienoa teosta Punainen erokirja. Kirja on omaelämänkerrallinen, mutta poikkeaa vaikkapa Knausgårdin teoksista siinä, ettei jokaista kaupassakäyntiä ja astioiden tiskausta ole kuvattu. Kirjan teksti on jaettu ilmavasti lyhyisiin kappaleisiin ja sitä on helppo lukea. Punainen erokirja on jatkoa omaelämänkerrallisille teoksille Pienin yhteinen jaettava ja Vastavalo. Se kertoo kirjailijan nuoruudesta, rakkauksista, äitisuhteesta ja taistolaisuudesta. Saision nuoruudessa homoseksuaalisuus oli laitonta, kirjan kuvaamana ajanjaksona tuo laki kumotaan ja saadaan lopulta uusi parisuhdelaki. Mielenkiintoista on lukea, miten taistolaisuuden läpitunkemaa näyttelijöiden koulutus 70-luvulla oli. Ylioppilasteatterissa järjestettiin kuulusteluja, joilla selviteltiin näyttelijöiden aatteen paloa.

Kirjassa käytetään hassusti sekaisin minämuotoa ja kolmatta persoonaa, ikääkuin kirjoittaja katsoisi useinmiten itseään ulkopuolelta. Lainasin kirjastosta myös kirjan Pienin yhteinen jaettava. Siinä Saisio kertoo, miten hän kahdeksanvuotiaana kirjoitti mielessään ensimmäisen lauseen "Hän ei halunnut herätä". Hän on tuolloin isän ja äidin kanssa "Kumpikaan ei huomannut, että minusta oli tullut jatkuvan tarkkailun alainen". Kinnostavaa lukea pienen tytön kehittymisestä kirjailijaksi. Saisio sai Punaisesta erokirjasta ansaitusti Finlandia palkinnon 2003.

Eilen jumpasta tullessani näin, miten nainen oli kyykistynyt Puutarhakadulle housut kintuissa. Leveä kusivana valui jalkakäytävän poikki. Loikkasin vuolaan virtsajoen ylitse. Nämä ovat niitä kevään merkkejä, ilmaatuvat jo ennen leskenlehtien putkahtamista ojanpientareille.


9 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Tyrkyttääköhän se Raxu itseään joka paikkaan? Jokusen Raxu-haastattelun ja kolumnin olen minäkin lukenut. Vaikka hän on puhunut avoimesti, se ei oikein ole osunut.

Kumpi on teennäinen: hän vai minä? Hmmmm...

Hoo Moilanen kirjoitti...

Tuli vielä mieleen, että toki monilapsisessa perheessä on paljon rahanreikiä.

Nicke ohentuneine tukkineen ja vanhentuneine olemuksineen ei enää vetäne vertoja nuoremmille komistusrooleista kilpaileville.

Tuija Karlsson kirjoitti...

Ai jestas sentään, että toi yleisillä paikoilla pissailu on kamalaa...ja että nainen vielä. Voihan kakkakikkareet. Eiks ihmisillä ole mitään häveliäisyyttä?
Ei kait sitten.

Anonyymi kirjoitti...

Kuka on Raxu??? Minun nuoruudessani raksut olivat jonkinlaisia maissi-juustosnackseja. Vai olikos ne naksuja? Onko olemassa myös Naxu?

Heidi kirjoitti...

Raakel Lignell, viulisti yms. joka on lehdessä elämänmuutoksensa takia, johon kuuluu kymmenien kilojen laihduttaminen. Minulla ei ole mitään Lignelliä vastaan. Minua ihmetyttää, että Duodecimin (jonka jäsen olen ja jonka vuoksi kyseinen lehti tulee minulle ilmaiseksi)kustantama lehti on niin täynnä tuota yhtä ihmistä, vaikka hän olisi kuinka sympaattinen.Joku tolkku.

Anonyymi kirjoitti...

Ahaa, minun nuoruudessani myös oli (paitsi raksuja) myös Kotiliedessä aina sellainen kilpailu, jossa piti etsiä joku neliapila muistaakseni, joka oli piiloitettu lehden sivuille. ja ystäväni kotiin tulevassa Avussa taas oli sellainen pieni ukkelin pää. Ehkä tässä lehdessä onkin Raxu-kilpailu!? "Montako Raxua löydät tällä viikolla?"

Heidi kirjoitti...

Olen keksinyt kilpailun ihan itse.

Kaisa kirjoitti...

Hyvä terveys on muuten ihan fiksu, mutta tuo Rakelfiksaatio alkaa käydä voimille.

Kadulle virtsaavasta naisesta tulivat mieleen lyhyellä Lontoon-reissulla nähdyt musikaalimainokset,joihin ehti herätä puoliammatillinen kiinnostus, nyt ehdin hakea linkinkin: http://www.urinetown.co.uk/

Heidi kirjoitti...

Yleisten vessojen monopolisointi kuulostaa melkoiselta dystopialta.