torstai 13. maaliskuuta 2014

Aate

Nyt on pakko tunnustaa, että olen taas lomalla. Meillä kunnallisen työnantajan nöyrillä palvelijoilla on ruhtinaallisesti palkallista vapaata. Vuosilomaa saa pitää peräti 38 päivää (lukuun ei sisällytetä lauantaita ja sunnuntaita), lisäksi on mahdollista ottaa lomarahoja vapaana ja kun edelliseltäkin vuodelta on jäänyt lomapäiviä käyttämättä.

Loma onkin tarpeen, sillä aamutoimiini kuluu vuosi vuodelta yhä enemmän aikaa. Lopulta voin kai käynnistää iltapuuhat (joihin kuluva aika myös pitenee) heti kun olen saanut aamuisen laittautumiseni päätökseen.

Tässä vaiheessa istun virkeänä nojatuolissani. Olen kiertänyt hiuksiini tarrapapiljotit. Näytän teletapilta (oikein kivalta). Vielä pitää silittää eräs vaate, laittaa ripsiväriä ja lankata kuraiset talvisaappaat.Tarvitseeko niitä lankata? Lankkaamattomuus pitää sisällään välinpitämättömyyden ja yleisen luovutusmentaliteetin. Kannattaako silloin nousta ylipäätään?

Kävin tyttäreni kanssa kahvila Valossa. Söimme puoliksi palasen tuorekakkua. Kakkuun oli käytetty omenaa, seesamin siemeniä, manteleita, kookosta, sitruunaa, kanelia ja vaniljaa. Se oli tiivistä kuin savipaakku, mutta hyvää, jollain uudella vähän oudolla tavalla. Kakku tuntui vatsassa pitkään.

Keskustelimme eilen lukupiirissä Pirkko Saision teoksesta Punainen erokirja. Saisio sanoi haastattelussaan, että se on romaani henkilöstä nimeltään Pirkko Saisio. Kirja kertoo myös taistolaisuudesta. L sanoi, että ruokavaliot ovat ihmisten uusi aate. Yksi ehkä melko äärimmäinen muoto on pelkän kypsentämättömän ravinnon nauttiminen. Tunnen kasvissyöjiä, gluteiinitonta ruokavaliota nauttivia ihmisiä (jotka eivät sairasta keliakiaa), hiilihydraattien välttelijöitä ja nälän ja ahmimisen välillä kallistelevia kanssaihmisiä.

Hupaisaa, että moni välttelee terveyssyistä kahvia vaikka sen erinomaisista terveysvaikutuksista on aika paljon näyttöä. Toisaalta ruoka on asia, johon voi epävarmoina aikoina ihan itse vaikuttaa ja syömistä voi hallita toisin kuin monia muita asioita. Niin kauan tietysti kun ruokaa on ylenmäärin saatavissa.

Nyt olen valmis päivään, jonka ehdoton kohokohta on hammaslääkärikäynti.

3 kommenttia:

sorvatar kirjoitti...

Onnea hammaslääkäriin, joka taitaa olla ohi.

Noloa tunnustaa, mutta kuulun siihen porukkaan, jotka eivät käy hammaslääkärissä, koska edellisestä käynnistä on todella, todella pitkä aika. Sitä ikäänkuin pelkää tuomiota ja mitenkäs sitä rahaakaan ei koskaan ole hampaidenhoitoon... Miksi olet päästänyt suusi tähän tilaan ja nyt ei ole mitään tehtävissä... Tällaisia ihmisiä on kai oikeasti olemassa muitakin. Ei mennä hammaslääkäriin, koska pelätään, mitä lääkäri sanoo, ja tietenkin hammastuomiota peläten.

Ihminen ei ole järkevä. Olen joskus ollut kehitysvammaisen ihmisen saattajana hammaslääkärissä ja tämä henkilö (iäkäs) sai kauhukohtauksen, kun näki sen tuolin. Luonnollisesti äiti odotti ulkopuolella. Emmin aikani ja kysyin, onko mahdollista, että henkilön suuhun edes katsotaan, kun hän istuu tavallisella tuolilla. Ja niin kyseinen ihminen antoi tehdä kaikki toimenpiteet. Tuli mieleen, mitä on voinut sattua viime vuosikymmeninä. Onneksi nykyisin pelkoa hoidetaan. Kiitos Suomen nykymaailma.

Heidi kirjoitti...

Hammaslääkärini on kiva, taitava ja sitäpaitsi kaverini. Pikkuisen vaan poistettiin hammaskiveä. Oli oikein rattoisaa.

sorvatar kirjoitti...

Hienoa. Harvalla varmaan on rattoisaa hammaslääkärissä.

Olet ehkä pessyt superhyvin hampaitasi...