torstai 20. maaliskuuta 2014

Urakka

Taloni sisäpihan ulkoseinälle ovat yllättäen ilmaantuneet  rakennustelineet. Kattoremonttihan sen piti olla. Kerttu seuraa tarkasti urakan edistymistä ikkunasta.

Liikunnan lisääminen vei minut toissapäivänä Pyynikin uimahalliin. Kaksi rataa on varattu vesijuoksijoille. Näytti kuin vedellä täytettyyn vatiin olisi heitetty omenoita. Nämä omenat puhuivat taukoamatta. Minäkin sidoin vyötärölleni vesijuoksuvyön ja vedin käsiini liian suuret vetiset hanskat ja etenin altaassa parittain vettä polkevien kypsään ikään ehtineiden naisten seassa.Vähän ajan kuluttua eteneminen alkoi sujua kuin itsestään. Kuuntelin naisten juttuja, katselin hyppylaudalta hyppiviä uimareita ja lasin takana leijailevia lumihiutaleita.

Olen tutkimusvapaalla. Ensi viikolla alkaa taas normaali arki kaikkine velvollisuuksineen. Kohta on lähdettävä käymään työpaikalla, sillä minulla on tutkimuksen puitteissa lounastapaaminen. En ole saanut tänään paljonkaan aikaiseksi.

En ole muutamaan vuoteen lukenut yhtään dekkaria. Nyt Hesarin nettiversion tilaajat saivat luettavakseen Håkan Nesserin dekkarin Sukujuhlat. Lukuaikaa on viikko, joten kaikki joutoaika on käytettävä lukemiseen. En erityisemmin edes pidä kirjasta, mutta nyt on myöhäistä lopettaa, sillä haluan tietää miten siinä lopulta käy. Se on minun urakkani tänään.

2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Ai e t t ä on kaunis kissa toi Kerttu. Ei ihme että siedät sen ilkeilyjä. :)

Merja kirjoitti...

Tiettyinä aamuina meidän hallissa silmää ilahduttavat harjoituksiin tulevat nuoret kilpauimarit ja heidän valmentajansa. Kuikuilen häpeämättömästi.