keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kriisi

Olen kriisissä: en keksi mitään kirjoitettavaa. Ei se ole aiemmin minua haitannut,  olen kirjoittanut siitä huolimatta. Raapustin eilen keilailukurssin loppukilapailuista, joissa S ja minä olimme todennäköisesti kaikkein huonoimmat. Parin viikon tauko ja pallo vieri sinnikkäästi ränniin toisentyyppisistä tarkoitusperistäni piittaamatta. Opettaja kysyi, mihin seuraan aiomme liittyä. "Vertailemme tarjouksia" vastasin opettajalle, jota tämä toteamus huvitti. Naisseuralla on tyylikkäin paita. Emme silti halua urheiluseuraan, jossa on vain naisia. En taida haluta mihinkään seuraan, en ainakaan sellaiseen, johon kelpaan.

Eilinen itsekritiikkini poisti edellämainitun informaation.

Kirjoitin Kissanmaan teehuoneesta, jossa  kävimme eilen työkaverin kanssa. Hän joi teetä, johon oli ripoteltu ruusunlehtiä. Tee maistui siltä miltä ruusut tuoksuvat. Pyyhin pois tämänkin ja menin nukkumaan. Juoksin yöllä pissalla, sillä olin juonut kannullisen teetä.  Vessassa käyntejä koskevan informaation myös järkevästi deletoin.

Suihkutan aina hajuvettä ranteeseeni tavaratalon kemikalio-osaston hyllyjen suloisista pulloista. Hieron ranteitani yhteen ja nuuhkin ylellistä tuoksua. Ostin tavaratalosta Kertulle kissanhiekkaa. Muoviset kantohihnat painuivat kipeästi sormiin pakkausta kantaessa. Ajoin kotiin raskas taakka pyörän tarakalla.

Vaikuttaa siltä, että vuorotteluvapaa saattaa toteutua syyskuussa. Olen haaveillut katkosta työssäni ja mahdollisuudesta oikeasti kokeilla kirjoittamista. Nyt kun se saattaa olla pian totta, alkaa pelottaa. Jospa en saa mitään aikaiseksi vaan juutun sohvalle makaamaan. Vaikka onnistuisinkin kirjoittamaan, niin mitä siitä. Luulenko oikeasti, että joku tekeleeni julkaisee. On ollut heppoa valittaa, ettei ehdi ja uskoa valheellisesti siihen, että vain olosuhteet estävät vuosisadan romaanin synnyn.

Näinä maailmanpoliittisesti haastavina aikoina kaikenlainen kevyt riipustelu rauhoittaa kansanjoukkoja. Unohtuvat murheet kun miettii mistä se Heidi huomenna repii kirjoitettavaa, kun tänäänkään ei ollut mitään asiaa. Ranteeni tuoksuvat ihanilta.


3 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Oh, tuohan on mahtavaa, jos voit pitää kirjoitusvapaata! Turha sitä on millään lailla pelätä, vaan nauttia vain ja elää hetkessä ;)

Heidi kirjoitti...

Pieniä epävarmuustekijöitä on vielä olemassa.

Heidi kirjoitti...

Romaanisi sai hyvät arvostelut Parnassossa. Onnea!