torstai 3. huhtikuuta 2014

Juhlat

Luin Hesarin Teema -numerosta Seija Sartin jutun Elämäni juhlat. Minun alkoi tehdä mieli juhliin. Juhlissa, saunottaisiin, uitaisiin peilityynessä järvessä, syötäisiin rosvolammasta, naurettaisiin ja humalluttaisiin. Bändi pitäisi tietysti olla. Juhlinta jatkuisi aamuun ja vieraat söisivät yhdessä terveellisen kuohuviiniaamiaisen. Minäkin jaksaisin valvoa niin pitkään.

Hyvät juhlat eivät synny siitä, että varataan juhlatila, ruokaa ja juomaa vaan juhlat on suunniteltava sanoo V, joka on asiantuntija tälläkin alalla.

Yhdet hauskimmat juhlat järjestimme T:n kanssa vuosia sitten. Asuimme vanhassa rähjäisessä omakotitalossa. Talossa oli aina meneillään joku projekti, puuttui seinä, lattia tai muuta epäolennaista. Kutsuimme viitisenkymmentä vierasta (takuuvarmoja juhlijoita). Osa heistä saapui vuokrabussilla Kuopiosta. T kaivoi pihalle kuopan, jossa poltimme halkoja tuntikausia. Kuoppaan haudattiin lammas, joka oli toki paloiteltu. Lihaa syödessään joutui syljeskelemään hiekanmuruja, mutta mitä moisista pikkuvirheistä. Teimme litroittain salaattia ja leivoin kymmenittäin sämpylöitä. Pihalle viriteltiin vuokrapeite ja bändi kantoi sinne soittovehkeet ja vahvistimet. Soitto kantautui yli kylän. Vieraat nukkuivat (ketkä nyt kauniissa kesäyössä malttoivat) patjoilla ympäri lattioita, vuokrabussissa ja teltassa. Aamulla nautimme kahvit aurinkoisella pihalla. Niistä juhlista puhuttiin kylällä pitkään.

Siivo oli kamala ja palautimme pulloja Alkoon monessa erässä. Erinomaiset juhlat.

Naapurissamme asui hauska pariskunta. Heillä oli viisi lasta, mutta ei yhtään yhteistä jälkeläistä. Kun kutsuimme naapurit kylään, he viipyivät aina vähintään kahdeksan tuntia (hienoa etteivät lähteneet sen aiemmin). Aina muutaman lasillisen jälkeen haettiin kitara ja nippu toivelaulukirjoja ja alettiin laulaa. Minä pyysin Claptonin kappaletta Wonderful tonight, jonka J tietysti lauloi säestäen itseään kitaralla. J soitti bluesbändissä, jonka nimi oli Tyly kohtalo (loistava nimi). Seuraavana päivänä mentiin naapuriin syömään.

Juhlia on ollut viime vuosinakin, monet ovat olleet oikein hauskoja. Juhlista toipuminen on vaan käynyt pelottavan vaativaksi.

3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Kyllä kunnon juhlat on just tollassia. Pituus parhaimmillaan kolmisen vuorokautta ja niistä puhutaan omassa sakissa vuosikausia.

Ihania muistoja toi mieleen, kiitti Heidi!

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Kunnon juhlat tosiaan muistaa ja kauan. Minä rakastan juhlia. Joten juhlinkin kyllä usein, pikku syiden varjolla, töissä ja arjessa ja vapaa-ajalla :)

-kummitus- kirjoitti...

Aion järjestää juhlat syksyllä. Minua jännittää jo etukäteen, käytän yksityiskohtien vatuloimiseen aivan liikaa aikaa. Tiedän, että se on turhaa, pykään juhlat kasaan viikossa.

Todennäköisesti huolin turhaan. Minulla on niin hienoja ystäviä, että tähän saakka järjestämäni juhlat ovat olleet suuri menestys.