keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ympäristö


Aamuisin näkee paljon koiranulkoiluttajia. Niin varhain ei tehdä pitkää lenkkiä vaan lähdetään läheiseen puistoon tai ihan vaan tien viereen toimittamaan välttämättömiä asioita. Koirien hihnoja kiskotaan, nyt ei ole aikaa haistella toisten piskien takapuolia. Nainen kävelee tikkujalkaisen koiran perässä, naisella on jalassaan Reinot ja hän on selvästi vetänyt harmaat collagehousut yöpuvun päälle. Hän polttaa samalla päivän ensimmäisen tupakan. Lihaksikas hurtta juoksee virtaviivaisen miehen vieressä, pari kulkee sotilaallisesti yhtä jalkaa, hihna roikkuu löysänä. Mummo puhuu villakoiralleen ja kalastaa vapisevin käsin koiransa jätöksen pieneen pussiin. Samalla hän kehuu koiraa. Mies riuhtoo piskiä hihnasta, sekarotuinen rakki haukkuu ja puree hihnaa.

Kotiin tullessa koiria ja heidän emäntiään ja isäntiään ei huomaa. Ajatukset ovat vielä työssä. Vasta Anttilan kohdalla alkaa havainnoida ympäristöään, betonista rakennusta ja kuluneita miehiä ja naisia, jotka jakavat yhteisen pullon ja joiden puhe kantaa hienosti ilman mikrofonia. 

Olin jo odottanut sitä, kun näin puhelimestani, että äiti oli soittanut. "En vielä tiedä mitä teen pääsiäisenä" sanoin ensimmäisenä kun hän vastasi puhelimeen "sitähän sinä kuitenkin soitit" lisäsin. Taas yksi pyhä, jota voisi lähteä viettämään sukulaisten luo. Toisaalta olisi kiva nukkua, lukea ja katsella elokuvia tai mennä toiseen paikkaan, johon on myös pyydetty. Lopulta matkustan kuitenkin aina vanhempieni luo.



1 kommentti:

Timo Lampi kirjoitti...

Tottakai sä meet vanhemmilles. Niille on kevään kohokohta, kun saavat järjestellä kaikenlaista sun tulon takias. Suunnittelevat, että kun se Heidikin taas tulee niin täytyyhän olla, sitä, tätä ja tuota.

Ja et sitten kiukuttele sille Heidille, oot nätisti!