tiistai 15. huhtikuuta 2014

Litoteesi

Ilmineerasin täällä yritykseni lainata Raymond Queneaun pienen mutta niin merkittävän kirjan Tyyliharjoituksia. Tänään kirja oli ilmestynyt lokerooni erään tuntemattoman ihmisen lähettämänä. Päätin, etten sittenkään vedä itseäni vessanpöntöstä vaikka siihen tarjoutuisi lukuisia mahdollisuuksia (työpisteessäni on huomattavan määrä vessoja onhan se entinen väestöliiton toimitila). Maailma ei kenties olekaan ihan kelvoton. Luin osat "Kahdentaen", "Litoteesi" ja "Metaforisesti" ja varsinkin viimeksi mainittu miellytti minua. Queneau kirjoittiin kirjaansa 31 vuotta, minulla ei tätä tahtia mene yhtä kauan sen lukemiseen. Suunnittelen kirjoittavani tarinan lääkärislangilla.

Kävimme tyttären kanssa nepalilaisessa ravintolassa (siinä, joka on Big Tits erotiikkaravintolaa vastapäätä). Einestämme melkein aina samassa ravintolassa ja tilaamme samat annokset, sillä tuolloin ei koskaan pety. Ravintolan leipä on ihanaa. Pelkään saavuttaneeni vakioasiakkaan statuksen. Kun kahvila Valon omistaja alkoi olla tuttavallinen ja ystävällinen vähensin vierailujani kahvilassa. Nepalilainen ystävällinen käytös on helppoa sietää, sillä tarjoilijat eivät hakkaa selkään eivätkä kysele kesälomista (ei se Valon mieskään kyllä sitä tee, kiva se oikesti on). Miestarjoilija pyysi anteeksi anellen minua maksamaan kassalle, sillä maksupäätteen akku oli loppu ja se toimi vain johdon päässä. "Tekee ihan hyvää kävellä!" sanoin tekoreippaasti kun siirryin neljän metrin matkan kassalle. Silloin mies alkoi kertoa kävelleensä Nekalaan ja takaisin ja vielä uimahallille, yhteensä kymmenen kilometriä. Mies puhui ujoa, hieman epävarmaa suomen kieltä. Tuntui pelkästään mukavalta. Tarjoilija käy siis uimahallissa! Seuraavalla kerralla voin kertoa, että siellä käyn minäkin.

Mitäpä muuta. Ei kai sitten mitään. Yritän olla läsnä ja ajaletella vain yhtä asiaa, tuntea villasukat jaloissani ja tarrapapiljotit hiuksissani. Keskityn hetkeen, olen läsnä, en murehdi huomista en. Se vaatii muuten melkoisia ponnisteluja kun on vahingossa nähnyt huomisen listan.


3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Älä nyt ainakaa pahimpia slangisanoja käytä, tavalliin ihmiin vois vaikka kauhistua.

Kun huomisen listan näkee, nukkuu huonosti seuraavan yön. Sun teksties myötä on mulle selvinny, miks välillä jotkut kavereista käyttäytyy himppusen omalaatusesti. Mutta on hyvä että meitä on erilaisia, en mä ainakaa kauaa viihtys omassa seurassani.

Koita Heidi jaksaa, teet hyvin arvokasta työtä, vaikka se ei varmaan aina siltä tunnu.

Merja kirjoitti...

Olet näemmä perhtynyt mindfulnessiin. Hyvä. Minäkin kokeilin yöllä, kun heräsin keskellä yötä pyörimään. Hengitin syvään ja laskin hengitykset. Siis tietenkin keskityin vain niihin hengityksiin. Pääsin kahteenkymmeneenseitsemään, sitten kai nukahdin. On muuten vaikea hengittää tietoisesti, meinaa koko ajan hyperventiloida. En tiedä tekniikasta paljoakaan, mutta psykiatriystäväni antoi lyhyen selvityksen, vesijuostessa. Siinä ehtii puhua monenlaista.

Heidi kirjoitti...

En ole perehtynyt, mutta sen verran kuullut, että haluaisin tietää enemmän.