lauantai 19. huhtikuuta 2014

Katu

Kävelin jumppaan Puutarhakatua pitkin . Katu on Tampereen rumimpia, enkä oikein ymmärrä, mistä se puutarha kadun nimeen tulee. Kadun varren kristillinen kirjakauppa lopetti ja tilalle tuli "uusi" kristillinen kirjakauppa Suola ja valkeus. Kävin edesmenneen kaupan loppuunmyynnissä ja vaikka kirjat jaettiin lähes ilmaiseksi, en keksinyt mitään mikä minua kiinnostaisi. Kansan kenkä järjesti loppuunmyynnin ja tilalle avattiin Kansan kenkä. Mainoksen keltaisella pohjalla lukee kosiskelevasti "Kyllä kansa tietää!". En ole koskaan astunut sisään kaupan ovesta, sillä olen ilmeisemmin snobi. Suutariliikkeen ikkunaa koristaa jonkun sarvekkaan eläimen kallo. Liikkeestä puuttuu ns. naisen kosketus, sillä se on likainen ja sotkuinen ja sen lattialla torkkuu koira. Suutari on vähäpuheinen mies, eikä mikään sutki yleisönpalvelija. Kopioi avaimen, mitäpä siinä small talkeja tarvitaan.

Huomasin eilen kevään saapumisen. Kuolleiden ei minkään väristen lehtien seasta tunki eläviä sinivuokkoja. Ne kasvavat somasti perheittäin, valkovuokot nousevat myöhemmin ja ne muodostavat yhtenäisen valkovuokkokansan.

Ihmiset kulkivat pareittain, kädet tarttuivat käsiin. Kevättä kai sekin on.

Luin jostain, että Jeesuksesta on tehty hämmästyttävän vähän elokuvia. Ei ihme, sillä Jeesuksella ei ollut rakkaussuhteita, eikä Jeesus puolustautunut asein vihollisiaan vastaan. Jeesus ei ollut elokuvan sankari. Mielenkiintoista, että Jeesus on oikeasti historiallinen henkilö, ne neitseestä syntymiset ja taivaaseen nousemiset ovat uskon asioita.

Näin eilen hilpeän humoristisen aikuisten sadun The Grand Budabest Hotel. Ralph Fiennes on suosikkini. Elokuvassa on muuten huima takaa-ajokohtaus, jossa takaa-ajettava etenee puusuksilla ja elokuvan sankarit vanhanaikaisella kelkalla.

5 kommenttia:

Tuomas Korppi kirjoitti...

Minusta on kyllä vähän omituista, että avainten kopioiminen ja kenkien korjaaminen liittyvät niin tiiviisti toisiinsa, että samat henkilöt ovat aina eksperttejä molemmissa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Samaa olen miettinyt joskus minäkin. Suutarikoulussa on varmaan aivaintenviilauskurssi. Kenkiä korjataan nykyään aika vähän.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Onko Ralph Fiennes edelleen ilo silmälle?

Kansan kenkä on pitänyt peliään vuositolkulla - milloin on loppuunmyynti, milloin muuttoloppuunmyynti. Satun tietämään, kun kuljen siitä ohi päivittäin.

Jos olisin vähän äkäisempi ja aikaansaavempi, olisin jo vuosia sitten ottanut yhteyttä kuluttaja-asiamieheen ko. kenkäkaupan takia. Rajansa silläkin kuinka usein saa pitää alennusmyyntiä. Mitäköhän muuten henkilökunta vastaa kysymyksiin uudesta sijainnista? "No öö, ei me oikeasti tästä olla mihinkään muuttamassa."

Merja kirjoitti...

Mannerheimintiellä Hgissä oli suutariliike, jonka ikkunassa oli mainoskyltti "Ei kenkään saa täällä paikkaa pysyvää". Luulin, että kyltti oli urbaanilegenda, mutta oli se siellä, tarkistin.
Teetin äskettäin suutarilla kopioita ns turva-avaimista. Sain kopiot ja käskyn vielä testata, että toimivat ja palata asiaan, jolleivät. Niiden kopioimista ei ehkä opetettu suutarikoulussa.
Ukkini oli suutari. Olen saanut lapsena katsella, kun ukki teki kengät alusta saakka valmiiksi. Omistan yhdet ukin tekemät kengät ja toisia saa ihailla yhdessä talomuseossa. Ukki ei kopioinut avaimia.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ralph Fiennes ei ehkä ollut tässä viehättävyydeltään samaa luokkaa kuin vaikkapa elokuvassa Englantilainen potilas, mutta se johtui varmaan roolista. Miehen rakastajattariin kuului mm. 84-vuotias nainen, jota näytteli Tilda Swinton.

Ihanaa on ollut saada ukin tekemät kengät. Kaipa kenkiä edelleen tehdään käsin, hinnasta tulee vaan pakosta korkea. Minäkin teetin niitä Abloyn turva-avaimia, joista patentti on mennyt vanhaksi.