keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Poskipakarat

Raportoin taas luku-urakkaani (Volter Kilpi, Alastalon salissa). Olen vihdoin edennyt kuudenteen lukuun, josta kirjailija sanoo: "Luku, jonka voi mukavasti jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan."

Olen kuullut, että nimenomaan kuudennessa luvussa sattuu ja tapahtuu.

Härkäniemi katselee viidennessä luvussa nuoruudenrakkauttaan Evastiinaa, joka on nyt viisikymppinen Alastalon emäntä: "Happuroille kuluttaa elämä piuvivatkin palmikkoleiskat ja valjuiksi viruttaa vuosien pesu kukkeatkin poskipakarat."

En voi vastustaa kiusausta, vaan otan poskipakarat sanavarastooni.

Monesti myöhäisellä iällä syttynyt rakkaus on jatkoa nuoruudessa koettuun ja jostain syystä loppuneeseen rakkauteen. Rakkauden kohde nähdään sellaisena, kuin se on silloin joskus ollut. Rakastuneen silmissä keski-ikäiset poskipakarat näyttäytyvät yhtä kukkeina kuin kolmekymmentä vuotta aiemmin.

Olen tästä jo kirjoittanut, mutta ei se mitään. Häpäisen itseni uudestaan.

Kävin eron jälkeen ennustajalla. Nainen piti vastaanottoaan Äänekoskella kampaamon takahuoneessa. Nainen katsoi minua kaihilasien läpi. Lasit saivat vanhan naisen silmät näyttämään viisaan sammakon silmiltä. 

Istuimme pienen pöydän ääreen, jolle nainen latoi Finnairin pelikortit. Nainen sanoi: "Sinulla on kaksi lasta, tyttö ja poika." (Näin on!). Hän sanoi, että löydän suuren, viisaan ja vaatimattoman miehen. Mies seisoo puun varjossa ja ajattelee suurelle miehelle sopivia suuria ajatuksia. Vanhana poikani vie minua saunaan.

Sanoi hän varmaan jotain muutakin, mutta olen unohtanut. Vastaanoton jälkeen minulla oli hyvä mieli. Käynti oli erinomaisen terapeuttinen.

En ole vielä löytänyt tuota suurta, viisasta, vaatimatonta, puun varjossa viihtyvää miestä. 

Ennustuksen uskottavuutta vähensi se, että kaihilasinainen oli sanonut "poikasi vie sinua saunaan, kun olet vanha"myös työkaverilleni.

Ennustaja ei varsinaisesti laskuttanut, mutta jätin rahaa pöydälle Finnair-korttipakan viereen.

1 kommentti:

AuvoT kirjoitti...

Hyvä että Alastalo-sarja jatkuu. Kirjailija kuulostaa kyllä hieman masentuneelta. Eikö kirjoja kirjoiteta siksi että ne luettaisiin eikä siksi että luku 6 jätettäisiin lukematta?