sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Aamiaiseen kuuluu jälkiruoka

Söin aamiaiseksi voissa paistettua ohrauunipuuroa ja jälkiruoaksi taatelikakkua. Tokihan aamiaiseen kuuluu jälkiruoka.

Olen taas yksin tai Kerttu sanoisi, ettei se pidä paikkaansa. Nukuin omassa sängyssäni. Yön aikana Kerttu hyppäsi pari kertaa kauniilla loikalla ylitseni. Kissankarvat pöllysivät.

Enää en voi sanoa "Keitetäänkö kahvit?" tai "Mihin aikaan syötäisiin?" Tai voin sanoa, mutta kukaan ei vastaa.

Ostin itselleni lahjaksi Jonathan Franzenin romaanin Purity, jonka päähenkilö Pip vierastaa facebookia, sillä ei halua katsella onnellisten ihmisten valokuvia. Joulun aikaan asia oikein korostuu: pitkiä ruokapöytiä, viinilaseja, sileitä pöytäliinoja, kauniisti pukeutuneita ja kammattuja leveästi hymyileviä ihmisiä, koiria, kissoja ja lahjapinoja.

Otin kuvan joulupöydästämme, mutta eihän kolmen ihmisen pöydästä saa riittävän näyttävää kuvaa. Sitäpaitsi poikani ei anna julkaista kuviaan facebookissa.


7 kommenttia:

Outo Paimen kirjoitti...

Facebookista sen verran että Kiki (Kiki's Home) kertoi eräässä postauksessaan että on olemassa termi sille kun tuntee ahdistusta siitä ettei ole mitään päivittämisen arvoista ja tämä on kuulemma aika yleistä Facessa, siellä kun kaiken pitää olla paremmin kuin naapurilla. VAlitettavasti mä en nyt muista sitä termiä joten mun täytyy käydä kysymässä se Kikiltä.

Timo Lampi kirjoitti...

Just noin se puuro pitää lämmittää. Useimmiten syön sitä kyllä j-kaappikylmänä...

Kun oon yksin eli elukoitten kanssa maalla, niin juttelen niille kuin ihmisille. Kyllä ne katsoo ja välillä jopa vastaavat. "Mennääs kattoon onks j-kaapissa viellä ohrapuuroo, on, laitetaas kanelia reilusti ja sitten viellä ruskeeta sokeria niin kyllä maistuu sitten hyvälle, j-kaappikylmänä."

Haistamaan ne ainaskin tulevat, joskus syövät samalta lautaselta kanssani tai nuolevat loput mitä ruuasta lautaselle jäi. :D

Heidi kirjoitti...

Sellaista "ei mitään päivittämisen arvoista"- ahdistusta ei minulla ole. Kuppi kahvia tavaratalon kahviossa kaverin kanssa on "Kahvilla hyvässä seurassa". Ilta-ateria on ihana perheillallinen jne.

Merja kirjoitti...

Olen ollut jonkin aikaa fb-lakossa. Se on tuntunut monin tavoin hyvältä. Jää aikaa tärkeämmälle, ei tarvitse keskeyttää muuta tekemistä vilkaistakseen facea. En ole altistunut vihapuheelle enkä muillekaan ikävyyksille. Päivitysaiheita olisi riittänyt, mutta vain kerran olen joutunut keskeyttämään lakon, linkittääkseni viisaan arkkiatrimme haastattelun. Ehkä lakkoni ei ole ikuinen, mutta mietin uutta tapaa käyttää fb:ia. Tänään pohdin mm. "Viha vaarantaa terveytesi (omasi ja muiden) -fb-ryhmän perustamista.

Arttorius kirjoitti...

Poikasi on viisas kieltäessään kuviensa julkaisun.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä ihmisiä vaivaa?

Eihän netti ole ollu toiminnassa ku vasta noin 20 vuotta. Sitä ennen käytiin kylässä, soitettiin tavallisilla puhelimilla, tavattiin ulkona kahviloissa, näytettiin ystäville ja tutuille pahvifotoja, kirjoteltiin viestejä postitse, luettiin aviiseja jne. ,ja elämä kulki eteenpäin ihan kummasti sillonkin. Jopa paremmin.

Toivon, et ne kaikenmaailman härvelit tippus alas avaruudesta ja ihmiset alkas taas elään ihmisiks.

Outo Paimen kirjoitti...

Palatakseni vielä Facebook-ahdistukseen, niin se termi oli febsessoida enkä suinkaan tarkoittanut että sinä kärsisit siitä vaan ihan yleisellä tasolla. Joulun aikaan kuulemma monet kokevat huonommuuden tunteesta varsinkin joulupöydän suhteen ja jopa pelkäävät etteivät he voi päivittää mitään "koska siellä on kaikilla kaikki niin paljon paremmin" ja se on mielestäni aika sairasta jos noin niinkus suoraan sanotaan. Ei kait elämä saa perustua someen, oli kyse sitten Facesta tai jostain muusta palvelusta?