maanantai 7. joulukuuta 2015

Itsenäisyys on iloinen asia

Itsenäisyys on iloinen asia:Ylen radiokanavilta voi valita jumalanpalveluksen tai sotilasparaatin selostuksen välillä. Valitsen ulkoilun. Palaan kotiin sukat märkinä, sillä astun lätäkköön.

Kolmelta alkaa Santtu Matias Rouvalin johtama Tampere filharmonian konsertti (Sibeliusta tietenkin). Hieno konsertti. Vilkuilen käyrätorvensoittajia, jotka kaatavat joka välissä jotain soittimistaan.

Aina kun orkesteri pitää tauon alkaa kollektiivinen yskänkohtaus.

Seuraan tutun patarumpalin toimintaa. Hän joutuu ihan oikeasti töihin (Sibeliuksen 1. sinfonia) ja selviää hienosti. Finlandia tuo silmiini kliseisen isänmaallisen kyyneleen.

Illalla katson itsenäisyyspäivän vastaanottoa kylässä. Voi miten kivaa kommentoida leninkejä. Jännitetään viimeiseen asti miten Nykänen selviää juhlista (hyvin). Rouva Jenni Haukiolla on nätti kolttu.

Kuuntelen huolissani, kun tuuli repii ikkunalautoja, sillä olen menossa Tallinnaan. En kirjoita tänne pariin päivään, mutta kaikki taitavat pärjätä ilman minuakin.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

En tiedä miten tästä pimeydestä selvitään ilman sun blogia. Sitten se nähdään. Uskallat siis jättää kroonista tekstinpuutostautia potevat taas vaille hoitoa.


Ne käyrätorvensoittajat tyhjentää torvestaan ylähengitysteistä kumuloitunutta kosteutta (tai yksinkertaisesti sanottuna räkää), kuten muutkin vaskipuhaltajat, joiden soittimissa on paljon mutkia. Jos ei niin tee, sitten sointi alkaa pikkuhiljaa kurluttaa...