Nainen hakee lamppuja lamppukaupasta. Ihan kuin maitoa maitokaupasta tai leipää leipomosta. Ai niin eihän sellaisia ole. Lamppukauppa on.
Myyjä tulee takahuoneesta vasta kun nainen on odotellut sopivan tuokion myyntipöydän ääressä. Sen verran, että ehtii miettiä onko takahuoneessa ketään, mutta ei vielä luovuta. Nainen jaksaa vartoa. Hänessä on sellainen vika.
Keski-ikäinen nainen kaivaa repustaan muovipussin, jossa on kaksi erilaista lamppua. Mies ottaa lamput pussista ja kääntelee niitä hetken käsissään. "Montako?" mies kysyy vakaalla kokeneen lampunmyyjän äänellä. Hän hakee jostain tarvittavat tuotteet, laskee hinnat päässään yhteen ja ilmoittaa summan. Nainen maksaa lamput.
Kotona nainen hakee tikkaat ja taiteilee lamput niihin kummallisiin koloihin eteisen ja kylpyhuoneen katoissa. Lamput syttyvät ja tuovat valon. Nainen on tyytyväinen työnsä tulokseen. Kaikkeen sitä voikin kyetä ilman miestä varsinkin kun omistaa tikasjakkaran.
Fazerin kahvilassa nainen katselee haikeana sinivalkoista itsenäisyyspäivän leivosta. Nuori nainen seisoo tiskin takana. "Onko tuo hyvää?" nainen mietiskelee ääneen. "Ei minusta", nuori nainen vastaa. Keski-ikäinen nainen ostaa leivoksen, jonka päällä on pähkinöitä. Ei mitään sinivalkoista, isänmaallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti