perjantai 16. joulukuuta 2016

Palkinto

Lentoemännät jonottivat Teneriffan lentokentällä yleisövessaan työasuissaan. Melkein kuin Paavi odottaisi pääsyä samaan eriöön kuin tavallinen kansa.

Kapteeni ja perämies kävelivät matkalaisten ohi uniformuissaan niska takakenossa teeskennellen luotettavaa ja hyvävoimaista. Uniformun voima on ihmeellinen. Jos he tassuttelisivat ohjaamoon lenkkitossuissa ja huppareissa, en uskaltaisi hypätä heidän kyytiinsä. Muuta hyötyä ei taida työasusta olla. Takin he sentään heittävät yltään ennen kuin painavat arvokkaan takapuolensa istuimeen.

Miksi lentohenkilökunnalla on niin suuret matkalaukut? Eivät kai  he viivy matkakohteessa kovinkaan kauan?

Hesarissa otsikoitiin lentäjien itsetuhoisista ajatuksista. Kun jutun luki kokonaan kävi ilmi, että he ovat vähiten itsetuhoinen kansanosa. Ja ajatus on vain ajatus.

Lentoyhtiö palkitsee minut yhdellä eurooppalaiseen kaupunkiin suuntautuvalla lennolla, sillä olen antanut arvokasta apuani koneessa sattuneessa sairaustapauksessa. Se oli kyllä aika pientä. Kiitos kuitenkin. Otan vastaan. Tällaista palkitsemista ei ole aiemmin tapahtunut.

4 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Joo, onneksi ajatuksista tai unista ei rangaista. Vielä.

Tästä lentohenkilöstön arvokkuudesta, univormuista etc tuli mieleen nuoruuden kokemukseni. Matkustimme joskus 60-luvulla romanialaisella lentoyhtiö Taromin koneella. Koko ohjaamo oli samaa tilaa matkustamon kanssa. Matkustamossa istui mummoja kukkapuskat sylissä. Kapteeni sitten hyppäsi etuovesta kuskin paikalle, paiskasi oven kiinni kuin bussissa ja vroom - sitten lähdettiin...

Outo Paimen kirjoitti...

Uniformun merkitys on kyllä vaikuttava. Poliisin läsnäollessa tulee syyllinen olo ihan syyttä ja se on kaiketi sitä herran pelkoa se.
Hieno homma tuo sun antamasi apu sillä moni ei apua anna vaikka osaamista/kykyä riittäisi.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olin kerran matkalla Intiaan ja Frankfurtissa joku sai turvatarkastusjonossa sairaskohtauksen. Porukassamme oli kolme lääkäriä, yksi heistä otti napakasti homman haltuunsa. Lähti ambulanssiin mukaan viemään potilasta sairaalaan. Koko iso koneellinen odotti hänen paluutaan sairaalasta ainakin tunnin ellei kahta. Oletimme hänen tulleen takaisin, kun kone viimein lähti. Delhissä O. marssi ykkösluokasta ulos ja kertoi kans saaneensa palkkiona Euroopan matkan ynnä kaikki mahdolliset ihanuudet koko menomatkan aikana ykkösluokassa.

Potilas selvisi, kuulimme jälkeenpäin!

Ana kirjoitti...

Hyvä, Heidi! Kiva kun saat matkan!