Ilmoitin kehityskeskustelussa, että haluaisin tehdä työtä vaivaiset viisikymmentä prosenttia koko työajasta. Fiksu pomoni sanoi ehdotukseni tulevan liian äkkiä. Toiveeni oli vähentää työni mokomaksi tyngäksi toukokuun alusta. Myönnyin siihen, että voisin raataa vielä kesän ja siirtää työn vieroksumisen syksyyn. Koen, etten voi enää jatkaa näin. Saa nähdä miten käy.
Tarvitsen aikaa kirjoittamiseen, villasukkien neulomiseen, kehonhuoltojumppaan, kahviloissa istumiseen ja elämiseen.
Minulla on kirjaidea ja olen jo kirjoittanutkin kokonaista kymmenen liuskaa. Siihen vaan sellaiset 180 liuskaa lisää niin kyllä siitä paska romaani tulee. Tätä vauhtia se on valmis kymmenen vuoden päästä. Jos säilyn hengissä sinne saakka.
Näin dokumentin kuolemasta ja siitä miten ihmisille olisi siitä kerrottava. Keskeistä oli lopulta potilaan kuunteleminen.
Kuolemasta pitäisi puhua, ettei se olisi niin suuri tabu. Seksistäkin puhutaan enemmän kuin kuolemasta, silti on ihmisiä, jotka eivät koskaan saa seksiä, mutta kaikki kuolevat joko pitkään kituen tai kertaryskeellä. Lääkärien on helpompi tarjota potilaille hoitoja, joiden myötä toivottomasti sairaat viettävät elämänsä viimeiset neljä viikkoa kaljuina ja oksennellen kuin puhua kuolemasta.
Mistäköhän tämäkin nyt tähän pulpahti.
Katsoin myös dokumentin yhden mielielokuvani Lost in translationin tekemisestä ja huomasin rakastavani Bill Murrayta. Haluan matkustaa Tokioon ja juoda viskiä Bill Murrayn kanssa vaikka en edes pidä viskistä.
Tämä dokumettiharrastus liittyy siihen, ettei minulla ole enää televisiota, enkä siis katso televisio-ohjelmia. En. Katson ohjelmia Ylen Areenasta, mutta sehän ei ole television katselua.
8 kommenttia:
Se kuolinuutisohjelma oli mielenkiintoinen. Vaikuttava oli sekin pariskunta, joka todella halusi tietää tulevan kuoleman aikataulusta voidakseen viettää loppuajankin mielekkäästi. Mies totesi olevansa onnellinen mies vain muutama tunti ennen kuin kuolo korjasi.
Vain eka viskilasillinen on pahaa :)
Ihanan leppoisaa joulua sinulle.
t.Seija
Pakko kommentoida, että katsoessani Bill Murrayta juuri tuossa roolissaan, mietin, voiko kukaan nainen olla rakastumatta häneen. Tästä sinun ja minun kahden naisen otannasta päätellen ei voi. Malja Billille.
Lukemista...
Aki Ollikainen; Nälkävuosi
//Eija
Hyvä päätös. Onnea!
Olen aloittamassa Louis-Fredinand Celinen "Linnasta linnaan" romaania. Teillä on sama ammatti mikä ehkä selittää suoruuden, jopa röyhkeyden mitä ei pidä ymmärtää töykeydeksi. Sitä on myös Sofia Coppolan filmissä. Hyvää joulua! hh
Lost in translation on ihanan ilmava elokuva. Kauhukuva pitkästä liitosta on puhelu, jonka B. M. - en muista roolinimeä - käy merten taa.
Täällä myös yksi joka rakastaa Bill Murrayta, ihan oikeasti. Ja luultavasti juuri tuon saman elokuvan takia.
En minäkään ole vuosiin katsellut televisiota, katson myös areenaa.
Nuohan olivat jo yksinään loistavia syitä vähentää töitä, saati kaikki yhdessä.
Lähetä kommentti