Nykyään lääkäri näkee periaatteessa reseptiohjelmasta onko potilas ostanut hänelle määrätyn lääkkeen. Toisinaan ei ole ostanut ja ilmoittaa syyksi jotain sellaista kuin "Minulla oli ennestään niin paljon sitä lääkettä" tai "Kaveriltani jäi niitä tabletteja". Voihan se olla tottakin ja pakkohan ihmisiä on uskoa. Joskus hieman ihmetyttään kun kysyy "Montako tablettia päivässä käytät?" niin vastaus kuuluu "Ohjeen mukaan". "Siis kuinka monta?" "Silleen kuin reseptissä lukee"
J kertoi lukeneensa jutun astmapotilaasta, jolle mikään lääke ei auttanut. Tämä henkilö oli ostanut lääkkeet tunnollisesti. Kun hän sitten lopulta kuoli, omaiset soittivat ja kysyivät mitä tehdä kaikille niille avaamattomille lääkepakkauksille, joita kaapeista löytyi.
Välillä käy niin, että potilas teeskentelee noudattavansa lääkärin ohjeita ja lääkäri näyttelee uskovansa potilasta. Molemmat näyttelevät roolinsa ansiokkaasti vastaanoton loppuun saakka sillä niin kuuluu tehdä.
Käväisin töiden jälkeen Mältinrannassa taidelainaamon töiden joulunäyttelyssä. Sain muovimukillisen punaviiniä ja levitin piparille sinihomejuustoa. Mutustelin pikkuleipääni ja kiertelin tuijottamassa seinille tiuhaan ripustettuja töitä.
Maistoin eilen vegaanista sinihomejuustoa. "Juusto" oli kummallista: kitkerää, suolaista ja hapanta. Vähän kuin saippuasta olisi leikattu neliskanttinen pala. Hometta kiinteässä tuotteessa ei näkynyt. Tarkistin valmisteen aineosat: vesi, kookosöljy, maissitärkkelys, soijaproteinitiiviste, muunnettu maissitärkkelys, karrageeni, guargumi, suola, luontaiset aromit, etikka ja maidoton maitohappo. Luovun mielummin juustosta kuin siirryn moisen syöjäksi. Tai kai siihenkin tottuisi. Jotkut sanovat jopa pitävänsä siitä.
7 kommenttia:
Juu kummallista kun yritetaan tehda vegaanisesti "juustoja", "lihaa" sun muuta "tavallista" ruokaa. Ei tunnu kauhean luonnolliselta ja alkuperaista ideaa noudattavalta.
Mie en tajua, että kun saadaan resepti vaivaan, niin sitä ei käytetä. On mullakin tuolla pakkauksia joita ei ole avattu, mutta kun sitä tiettyy vaivaa ei ole just nyt. Jos olisi, tabut menisi ihan nuottien mukaan. On toista vaivaa, johon otan lääkkeet - ylläri - ihan reseptin mukaan. Koska MITEN MUUTEN? En ymmärrä.
On turha mennä lääkärille, jos ei aio noudattaa mitään.
Toisinaan potilaalla ei ole rahaa ostaa lääkettä. Lääkäriin on menty, koska halutaan tietää, kuinka vakava vaiva on.Tämä on nykypäivää.
Ei ole rahaa. Pelätään sivuvaikutuksia. Ei uskota hoidon auttavan. Ei pidetä diagnoosia oikeana. Ei haluta olla sairas (kukapa haluaisi). Lääkkeiden syöminen ja hankkiminen on vaivalloista ja siihen saattaa liittyä laboratoriokäyntejä jne.
Minä olen saanut poskiontelotulehdukseen antibioottia ja jotain suihketta. Suihkeen jätin ostamatta, koska olin aiemmin samaa kokeillut, enkä huomannut siitä olevan apua. Sanoinkin sen lääkärille, joka oli kanssani eri mieltä ja kirjoitti sitä vastusteluistani huolimatta. Muuten kyllä otan kiltisti kaikki lääkkeeni.
Eilen juuri pohdin sitä, kuinka vaikea on muistaa ottaa hoitava astmalääke silloin, kun ei ole oireita, kun on vain infektioastma eikä siis säännöllistä päivittäistä lääkitystä. Ohje on, että päivittäistä hoitoa jatketaan kuukausi hengitystieinfektion jälkeen. Viikon sisällä siitä kun hengitys alkaa olla hyvä, alkaa tulla unohteluja. Olen yrittänyt sijoittaa lääkkeen eri paikkoihin, josko jokin olisi otollisempi kuin toinen. Sokeuduin sille räikeän oranssille inhalaattorille, vaikka poimin sujuvasti sen vierestä hammasharjan aamuin illoin.
Ehkä pitäisi kehitellä puhelimelle inhalaattorilukko. Facebookia et lue, ennen kuin olet ottanut aamulääkkeesi. Illalla on turha yrittää tehdä nokkelaa päivitystä, jos iltalääke on ottamatta.
HIV-lääkkeet ovat sellaisia, että potilaiden on otettava ne säntillisesti tai virus kehittyy vastustuskykyseksi lääkkeille. Potilaille kuulemma neuvotaan laittamaan puhelinhälytys. Kyse on koko elämän kestävästä hoidosta.
Lähetä kommentti