Aki Kaurismäki tekee ehkä samaa elokuvaa yhä uudestaan, mutta mitä siitä jos elokuva on hyvä. Kaurismäki ei ehkä piittaa tosiasioista (Alepposta tulleita pakolaisia ei ole käännytetty Suomesta), mutta mikä ei ole tänään totta saattaa olla sitä jo huomenna. Tämä on ohjaajan viimeinen elokuva, jos hänen sanomisiinsa voi luottaa.
Elokuva alkaa paitakauppiaasta (Sakari Kuosmanen), joka päättää vaihtaa alaa ja ryhtyä ravintoloitsijaksi. Hän eroaa juoposta vaimostaan (Kaija Pakarinen), eikä siinä sanoja tarvita. Elokuvassa ei muutenkaan puhuta paljonkaan. Hän ostaa ravintolan nimeltään "Kultainen tuoppi", jonka sijaintia välittäjä mainostaa "alueella asuu paljon varakkaita opiskelijoita". Ravintolan taistelu ruokaa ostavista vieraista huvittaa, milloin se on sushi-ravintola ja milloin myy fuusiokeittiötä (sardiinirasia ja perunat).
Elokuvassa puhutaan tietysti pakolaisista. Pakolainen sanoo rakastavansa Suomea, mutta haluavansa täältä pois ja heti jos mahdollista. Elokuvan pahiksia ovat nahkatakkeihin pukeutuneet porukassa kulkevat uusnatsit ja erilaiset virkamiehet, jotka tekevät sääntöineen elämästä synkän ja ikävän.
Elokuvan nähtyään haluaa ehdottomasti kuunnella Tuomari Nurmiota. Elokuvan musiikki istuu siihen erinomaisesti ja vanhan suomalaisen iskelmän kuulee uudella tavalla. Kaurismäen luottonäyttelijät (Sakari Kuosmanen, Ilkka Koivula, Nuppu Koivu, Janne Hyytiäinen, Kati outinen, Kaija Pakarinen) tekevät sen mihin me Kaurismäki-fanit olemme tottuneet eli ovat puhuttelevasti hiljaa ja artikuloivat ihanan kaurismäkeläisesti. Sherwan Hajin pakolaismies näyttelee sopivan vähäeleisesti.
Tässä elokuvassa on tietysti onnellinen loppu, kuten elokuvissa kuuluu ollakin. Surumielisen komedian jälkeen kotimaataan katsoo hetken taas Aki Kaurismäen silmin.
Opin uuden sanan: Aki Kaurismäki on auteur-ohjaaja (ohjaa, käsikirjoittaa ja tuottaa itse elokuvansa). Sodankylän elokuvajuhlilla ohjaaja näytti jatkuvasti "väsyneeltä". Paikalliset kutsuvatkin elokuvatapahtumaan nimellä fimi poikki festivaali.
3 kommenttia:
Tuo Kaurismäen ankeuden lavastaminen ei uppoa meikäläiseen sitten yhtään. Eikä ole uskottavaa puhua "pienen ihmisen" puolesta hänen tilanteessaan...Harva vieras ihminen antaa itsestään mielikuvan noin epäsymppiksenä tyyppinä.
Jeeee, Filkkariliput ostettu! Yhteen kotimaiseenkin näytökseen oli pakko taipua, kun Salainen metsäni on varmaan tosi koskettava.
Olen kuullut, että Kaurismäki maksaa paremmin kuin muut ja on muutenkin sympaattinen työnantaja. Minuun tuo maailma uppoaa.
Mukava kuulla hyvästä ja sympaattisesta työnantajasta! :) Eipä kai ohjaaja palkkoja omistaan maksa. Ja mikä olisi vähän maksaessasikin, kun ei monen yrityksen omistajana ole pulaa pikkurahasta. Portugalin verotuskin on suopea.
Tätä uusinta en ole nähnyt. Sen ankeuslavastuksen lisäksi minua häiritsee näyttelijöiden mahtipontinen puhetyyli, vaikka se varmasti on tarkoituksellista. Jotenkin se istuu paremmin vanhoihin Suomi-f ilmeihin, joissa neito paistattelee ylioppilaan huomion kohteena koivunrunkoon nojaten.
Lähetä kommentti