maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tavoite saavutettu

Kahdeksankymppinen mies steppasi vastaanotollani näyttääkseen miten hyvin hän jakselee. Nousi seisomaan ja kopisutteli korkojaan kuin Fred Astaire. Jos olisimme olleet musikaalissa, miestä huoneeseeni seurannut vaimo olisi puhjennut laulamaan ja minä olisin noussut tuolistani paukuttamaan Birkenstockejani lattiaan, mutta minä vain istuin ja tuijotin. En edes taputtanut.

Asensin lopulta kotikoneelleni kortinlukijan, jolla voin kirjoittaa reseptejä itselleni ja sukulaisilleni. Kaksi tuntia hikoilin ennen kuin pojalleni tarkoitettu Histec-resepti lähti kohti apteekkeja.

Ensin en löytänyt oikeaa ohjelmaversiota. Löysin sen lopulta lueteltuani kaikki tietämäni kirosanat. Kortinlukijaohjelman asennus ei silti onnistunut. Tajusin lopulta, että minun pitää sulkea kaikki muut ohelmat ja sen jälkeen asennus sujui. Kelain- ohjelma, jossa reseptit kirjoitetaan ei toiminut Firefoxilla, mutta Safarillapa se pelasi hyvin. Sekin piti yritytysten, erehdysten, noitumisen ja kaikenlaisten kuulopuheiden kautta keksiä. Soitin hätäpuhelun kahdelle henkilölle, jotka eivät osanneet auttaa. Osasin itse auttaa itseäni. Taputan itselleni. Tap tap.

Olen päättänyt asettaa jokaiselle illalle pienen tavoitteen. Tämän illan tavoite oli reseptin kirjoitus.

3 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Eikö ota pattiin, kun vanhat pariskunnat seuraavat toisiaan vastaanotolle? Sitten se on ymmärrettävää, jos potilaalla muisti pätkii tai muuten tarvitsee apua. Näen punaista sellaisesta, että toinen - melkein aina nainen - vielä puhuu toisen puolesta. Arggh.

Pieni kiroilu tai oikein kunnon sadattelu helpottaa, kun sitä käyttää harkitusti. Minulta pääsi eilen v -alkuinen sana bussissa, aika noloa. (Sunnuntaiaamun bussiyhteydet ovat heikot eikä ole kiva katsella sen jatkobussin perävaloja, johon Repan mukaan pitäisi ehtiä.)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Jostain syystä tuo pariskuntien yhteismarssi en nykyään enää ärsytä. Joskus ärsytti. En muuten juurikaan kiroile kuin yksin ollessani.

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Hyvä Heiri, tekniikan ihmeihminen!!
Kyllä kunnon kiroilu sopivin aikavälein on hyväksi. Itse olen joutunut muuttamaan suurinta osaa siistimmäksi, kuten tuusan paskaksi= tuusan nuuskaksi sekä sianvitunliipasin on muuttunut possun saparoksi... Ole noilla sitten vakuuttava. :D
No viellä se rumin: Voihan v***u, on nykyään hitsin vihtahousu.

Kiitos ja näkemiin. :)