Juuri kun ehdin oppia, että hotellihuoneen vessanpytty on vedettävä kammen nopealla terävällä alaskiskaisulla (oikeastaan niitä kääntämisiä tarvittiin aina kolme), piti palata kotiin Birminghamista, jossa kävin kouluttautumassa.
Birmingham on Englannin toiseksi suurin kaupunki ja kolmasosa sen asukkaista on tullut muualta. Aidon britin tunnistaa siitä, ettei hän vedä sukkia jalkaan vaan kulkee paljaat varpaat sandaaleista vilkkuen vaikka sataa ihan pikkuisen lunta. Ja suomalaiset ovat muka sisukkaita.
Koulutuksesta en viitsi teille sen enempää kertoa kuin, että britit pitävät erinomaisia luentoja ja nauravat sisäpiirin jutuille, jotka liittyvät valtion haluttomuuteen korvata erilaisia hoitoja. Monella professorilla oli kovin epäbrittiläiseltä kuulostava nimi, mutta suusta soljuu täydellinen brittiaksentti.
Birmingham on vanha teollisuuskaupunki, jota on kovasti siistitty ja joka sopisi hyvin lomakohteeksi. Birminghamissa risteävät kanavat ja kanavien yli on rakennettu kivoja siltoja. Kaupungissa kuuluu olla vettä, muutenhan se ei ole kaupunki.
Eilen illalla järjestettiin joku tikanheittokisa, jonka kunniaksi miesjoukot olivat pukeutuneet merimiehiksi tai kanoiksi yms. Muut juhlistivat iltaa juomalla olutta ja huutamalla.
Vietin syntymäpäiväni KML:n lennolla. Birmingham-Amsterdam välillä komea purseri kantoi eteeni pullollisen cavaa. Pulloon oli kiinnitetty kortti, jossa koneen miehistö onnitteli minua. Amsterdam -Helsinki välillä lentoemäntä ehdotti siirtymistä paikalle, jossa oli enemmän jalkatilaa ja toi taas pullon kuohuviiniä. Voisin melkein ryhtyä nauttimaan lentämisestä.
2 kommenttia:
Olikohan se komea purseri sama, jonka muistan yhdeltä lennolta. Hän oli saanut paitsi kollega-lentoemäntänsä punaposkiseksi myös sähköistänyt koneellisen naisia - sen osan jota tarkkailin - vilkkusilmillään ja hyväntuulisella hurmurin hymyllään.
Kun minä taannoin täytin pyöreitä vuosia, oma sukuni (lapsia lukuunottamatta) ei edes muistanut asiaa ja mehen suvulta sain kortteja, joissa oli ruusun kuvia joa ikäni kultaisin kohonumeroin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, vanhettumisesta. Itse piti itseään lahjoa, kävin Japanissa, kun en ole ennen käynyt. Niin, ja siippa kyllä lahjoi, mutta paljon aikaisemmin, koska tämä elektronin härpäke sattui tulemaan markkinoille jo tammikuussa.
Lähetä kommentti