keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Ruokamuistoja

Valmistin eilen keittoa, johon laitoin säilöttyjä katkarapuja. Tänään lämmitin keittoa, jonka kiinteästä materiaalista olin suurimman osan syönyt, joten lisäsin kookosmaitoiseen liemeen katkarapuja. Koska katkarapuja on melko suuri purkillinen tein töihin evääksi salaattia, johon ripottelin katkarapuja. Huomenna töistä tullessani saatan tehdä katkarapuvoileivän.

Keitosta jäi parsakaalia, jota voin vielä hetken säilyttää jääkaapissa, mutta viikonlopuksi on keksittävä ruoka, johon saan upotettua kyseisen terveellisen vihanneksen. Ruoanvalmistuksestani voisi tehdä kiintoisia kaavioita.

Keittoa valmistaessani muistelin pakasteseitä, joka oli lapsuudessani yleinen proteiinin lähde vaikka proteiinista ei silloin puhuttukaan vaan kalasta. Tuote oli puristettu harmaaksi suorakaiteeksi, joka ei näyttänyt missään määrin kalalta. Koulun keittäjä keitti siitä perunoiden, veden ja maidon kanssa sinertävää keittoa. Kotona suorakaiteesta veistettiin palasia, kasteltiin palat kananmunassa, kieriteltiin vehnäjauhoissa ja paistettiin voissa. Se maistui paremmalta kuin koulun kalakeitto.

Kotona syötiin usein lihakeittoa. Kattila nostettiin monena perättäisenä päivänä hellalle lämpenemään. Kylmänä keiton pintaa peitti kova rasvainen kuori, joka suli lämmitettäessä mukavan makuiseksi liemeksi. Mausteena keitossa käytettiin inhottavia pippureita ja suolaa.

Sunnuntaiksi äiti paistoi uunissa kokonaisen broilerin tai pyöritteli pannulle lihapullia. Vieraille tehtiin sardiiinipitsaa, jonka kanssa aikuiset joivat punaviiniä ja nauroivat typerille jutuille.

Meillä syötiin usein uunipuuroa,  mustikkasoppaa ja vispipuuroa. Lauantai-iltaisin tehtiin pannaria.

Vaikka kukaan ei ollut kuullutkaan Härkiksestä, niin isän serkku oli vegaani. Sitä pidettiin kovin kummallisena. Isän serkun luona leivälle levitettiin tuubista kivan makuista tahnaa. Tuubissa luki Tartex. Sitä ostettiin kotiinkin silloin kuin isän serkku perheineen tuli kylään. Minä en saanut sitä syödä, sillä se oli tarkoitettu vieraille. Ostin myöhemmin tuota tahnaa itselleni ja sen maku oli lievä pettymys.

3 kommenttia:

TH kirjoitti...

Sain mainion kirjasi tänään,enkä malttanut laskea käsistäni vaan luin kannestakanteen yhtäkyytiä. Ja voi että kun pidin siitä! Toivottavasti kirjoitat lisää tällä ihanalla lakonisen humoristisella tyylilläsi. Kiitos!

Heidi kirjoitti...

Kiitos!

Hoo Moilanen kirjoitti...

Oi, uunipuuro!