lauantai 29. huhtikuuta 2017

Loassa melo

Birminghamissa nuori miestarjoilija kertoi rakastuneensa naiseen, joka asui Helsingissä. Jostain syystä rakkauden kohteet ovat yleensä Tampereelta, mutta tämä oli poikkeuksellisesti pääkaupungista. Suomalaisten naisten perään haikailevat miehet ovat tarjoilijoita, mattokauppiaita tai kioskinmyyjiä. Tai heitä turisti matkallaan kohtaa.

En ole koskaan tavannut ulkomaalaista naista, joka kaipaisi suomalaista miestä. Toki heitäkin varmaan on. Täytyy olla.

Nuori miestarjoilija sanoi minulle "Darling". On kiva olla darling, sweetie (toinen tarjoilija toisessa ravintolassa) tai lady. En koe nimityksiä mitenkään alentavina.

Olen kenties lopultakin aikuinen, sillä lähdin tämän illan juhlista kotiin ajoissa. En tuntenut pippaloista ihanan isännän ja emännän lisäksi kuin pari ihmistä. Seisoin keittiössä ikäänkuin valmiina tiskaamaan tai tekemään pari voileipää.  Keittiössä pyöri paljon toimittajia ja sain tarjouksen, jonka arvoinen en tunne olevani. Saa nähdä toteutuuko se. Ei varmaankaan.

Alivaltiosihteeri- ohjelma esitettiin viimeistä kertaa. Aamulehti kirjoitti asiasta näyttävästi. Jutussa kysyttiin miesten suosikkipalindromeja. Minun suosikkini valituista oli ehdottomasti seuraava:

Olemassaolo: loassa melo.

Tampereella on sotatila tai sitten Tapparan voittoa juhlitaan ilotulituksin. Se on todella turhaa tässä säässä.

1 kommentti:

Tiina kirjoitti...

Ei kun juhlittiin Eurojackpot -voittoa.