Empaattinen naistoimittaja haastatteli minua radio-ohjelmaan, joka esitetään luultavasti sitten joskus. Alkuun puheen äänittäminen jännitti, mutta pian mikrofoni unohtui ja huomasin lavertelevani nauhoittavaan laitteeseen mitä sattuu. Puhuin innostuneena kun kerrankin joku kuunteli. Toimin kuin nousuhumalassa, sanoin sellaisiakin asioita, joita en ollut aikonut kertoa. Täytyin energialla jota tahdoin säteillä näkymättömille kuuntelijoille.
En halunnut tuottaa pettymystä toimittajalle, joka oli pyytänyt minut ohjelmaan. Hän osti sian säkissä. Yritin olla erinomainen, puhelias sika. Puhevirrastani leikataan teaseri, jota sitten soitetaan radiossa ennen ohjelmaa.
Tänä aamuna heräsin moraaliseen krapulaan vaikka oli juonut vain Earl Grey -teetä. Muistelin mitä kaikkea tuli sanottua ja häpesin. Onneksi monikaan tuttu ei kuuntele kyseistä ohjelmaa ja se esitetään jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa.
Lähden tänään Sodankylään. Elokuvafestivaalien ohjelmaa lukiessani sydämeni lyö tiuhaan. Saan katsoa elokuvia kokonaista kolme päivää ja vaikka yöllä! Mitään muuta ei tarvitse tehdä. Elokuvalippuja voi varata etukäteen (kolmasosa lipuista), mutta niitä ei voi ostaa netistä. Lippuja kuuluu jonottaa, sillä Peter von Bagh on joskus suuressa viisaudessaan niin päättänyt. Ohjelma ei ollut eilen ihan valmis, mutta festivaalit alkavatkin vasta huomenna.
4 kommenttia:
Olen usein haaveillut Sodankylästä, mutta laiskuuttani en ole sinne(kään) saanut mentyä. Kiva jos raportoit sieltä omalla hauskalla tyylilläsi, olisi mielenkiintoista lukea. - Kyllä niitä tehtyjä mokia olen minäkin häpeillyt tuhannet kerrat pitkän elämäni varrella. Siksi Pet Shop Boysin It's a Sin onkin elämäni soundtrack. Onneksi muutkin muistavat omat mokansa parhaiten :)
Oioi miten ihanaa, Sodankylä! En ole kylläkään koskaan käynyt, mutta jospa joskus osaisin ottaa huomioon kesäloman ajankohtaa miettiessä. Muista kertoa kaikki tärpit!
Jonottamisessa on jotain nostalgista ja kenties törmäät jonossa mukavaan miesseuraan! :) Voisiko olla juuri mitään hienompaa kuin katsella hyviä elokuvia ihanan miehen kanssa.
Mieheen saattaa siellä törmätä, mutta ei sillä tavalla. Ikäiseni miehet makaavat kotisohvalla. Ihana tapahtuma kuitenkin, vähän hirvittää yksin meno.
Olin elokuvajuhlilla joskus 1980-luvun lopulla. Kylmää oli. Istuttiin makuupusseissa keskellä yötä jossain telttateatterissa ja hytistiin. Muistan, että monta vuotta muistin elokuvat, joita siellä katsottiin. Enää en muista elokuvia, vaan ainoastaan muistamisen (onhan sekin jotain). Oltiin kilttejä likkoja ja juotiin yksi kalja. Muut joivat aika paljon enemmän.
Lähetä kommentti