Amarylliksessäni nuokkuu valkoinen kukka, joka näyttää ryppyiseltä paperinenäliinalta. Joulutähti kukoistaa, mutta hyasintti tuli tiensä päähän jo pari viikkoa sitten. Muista huonekasveista ei ole mitään sanottavaa.
Olen viettänyt päivän puhumatta edes amaryllikselle tai kissalle. Tai sanoinhan Pyynikin kahvilan myyjälle "Kahvi ja pieni munkki".
Televisiossa aikoinaan näytetty "Huojuva talo" ahdisti niin, että sydän meni ruttuun. Sarjassa oli viisi osaa, joiden jälkeen olen ajatellut Kari Heiskasta potentiaalisesti väkivaltaisena miehenä. Sara Paavolainen näytteli televisiosarjassa alistuvaa Leaa.
Tampereen teatterin Frenckell-näyttämöllä esitetään Antti Mikkolan ohjaamaa ja dramatisoimaa erilaista näytelmää, nyt Lea onkin se agressiivinen ja manipuloiva puoliso. Huojuva talo on siirretty 30-luvulta nykyaikaan.
Anna-Maija Tuokko ei tuntunut ihan yhtä demoniselta kuin Heiskanen. Arttu Ratinen oli uskottava kiusattuna aviomiehenä.
Näytelmän taustalla kulki hieno videokuva, joka pirstoutui välillä väkivaltaisesti kuin valtava näyteikkuna olisi lyöty rikki. Ratisesta oli tehty nössö pukemalla hänelle vähän löysät beiget housut ja villapaita.
Näytelmä piti hyvin otteessaan dramaattiseen loppuratkaisuun saakka. Tuli kuitenkin mieleen, että lauantai-illan olisi voinut viettää rattoisamminkin. Väliajalla joku nainen sanoi, ettei voi katsoa näytelmää loppuun vaan karkasi paikalta. Kannatti kuitenkin katsoa, sillä teos oli ajaton ja ajatuksia herättävä.
6 kommenttia:
Vuosia sitten luin tuon Jotunin Huojuvan talon. Oli todella ahdistava. Mutta myös hyvin todellinen. Perheväkivalta oli tuolloin tabu, jota ei ollut. Jotuni kuoli 1943 ja kirja julkaistiin vasta 1963, 20 vuotta myöhemmin!!! Kertoo varmasti jotakin aiheen arkaluontoisuudesta ja koko asian, perheväkivallan, kieltämisestä. Ihmettelen, että tässä uudessa versiossa on naisesta tehty syyllinen. Niinpä niin, kun saat turpiisi, olet itse siihen syypää. Mies lyö, kun sillä reppanalla ei ole sanoja. Juupa juu.
Näytelmän ratkaisu tuntui ihan todelliselta, ihan varmaan on myös naisia, jotka kiduttavat puolisoaan ainakin henkisesti ja ehkä fyysisestikin. Siitä vasta vaietaankin. Miehet tietysti käyttävät enemmän fyysistä väkivaltaa.
Olen nähnyt tuon sarjan. Hyytävä!
Roolisuoritukset olivat tosiaan vakuuttavat. Minäkin olen odottanut Heiskaselta tiettyä käyttäytymistä myös uudemmissa rooleissaan ja hämmästynyt, kun hän ei olekaan paha. Sara Paavolaista ei ole näkynyt missään pitkään aikaan.
Onpa kiinnostavaa kääntää roolit toisin päin. Olen nähnyt näitä pareja jonkin verran. Meillähän on Suomessa vahvoja naisia ja vanhoissa mökin akoissa on varsinaisia diktaattoreja.
Näitähän on kirjallisuudessa, mm. Liksomilla lyhytproosassaan.
Vielä haluan lisätä tämän tuohon aiempaan kommentiini: vielä 1940-luvulla nainen varmasti joutui alistumaan täysin miehensä tahtoon ja tarpeisiin, jos mies oli sellainen, että niin vaati. Tänä päivänä nainen toki voi olla se paska, manipuloiva, kiusaava hirviö, mutta tosiasia on, että Suomessa elää yhä voimakkaasti naisiin kohdistuva väkivalta. Jotenkin itsestäni tuntui vain pahalta, että se on nyt tässä näytelmässä käännetty toisin päin. Olisivat luoneet ihan uuden tekstin pohjalta näytelmänsä eivätkä mainipuloineet tätä vanhaa hienoa teosta, joka uskalsi puuttua silloisen maailman aikaan yleisenä rehottavaan naisiin kohdistuvaan perheväkivaltaan, josta ei saanut puhua eikä varsinkaan kirjoittaa. Tänä päivänä kuitenkin esim. Venäjällä perheväkivalta ei kuulu enää rikoslain piiriin. Luen juuri jo vanhempaa kirjaa Kapulin kirjakauppias, joka on karua luettavaa naisten täydellisestä alistamisesta kiihkoislamistien taholta. Olen siis edelleen sinnikkäästi #naistenpuolella. Toivottavasti tuo näytelmän loppu kuitenkin antoi jotain hyvää pohdittavaa. Ps. Kun lukee kommentteja, joita ihmiset kirjoittavat artikkeleihin, joissa on kirjoitettu naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta, niin ihan taatusti suurin osa heistä huutelee, miten kamalia akat on, miehiä alistavia jne. Tuli vain tunne, että mutuja taas ja taas tällaiset näytelmät saavat aikaan.
Ehkä siitä ajateltiin, että se olisi ollut kulunut, ellei muutoksia olisi tehty. En tiedä. Naisiin kohdistuu tietysti selvästi enemmän väkivaltaa kuin miehiin, naiset ovat hakkaajina marginaalissa.
Lähetä kommentti